torstai 6. kesäkuuta 2013

Kuntosali kutsuu

Fysiikan lakien mukaan kaikille voimille on olemassa vastavoima. Niin on myös pilvessä liitelyllekin olemassa vastavoima, joka rysäyttää takaisin todellisuuteen. Olenkin odotellut jo, koska tämä 7. taivaassa liitely loppuu. Pari viikkoa meni lähes euforiassa, mutta tänään se todellisuus sitten rysähti. Tai ei, ei se rysähtänyt :) mutta sitä taas tajusi jälleen, kuinka pitkä matka on vielä kuljettavana. Ehkä se jonkin lainen kuherruskuukausi liikunnan suhteen alkaa viimein taittumaan normaaliin arkeen. Kauan sitä onkin kestänyt, enkä usko että se ihan kokonaan on vieläkään ohi.

Tänään oli vuorossa ns. kesäohjelman teko salille. Mä en koskaan ole rakastanut salilla käymistä, sen sijaan olen kyllä liidellyt ryhmäliikuntatunnilta toiselle ja painanut samalla salilla käymisen jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tänään tajusin, että sen on oltava numero ykkönen. Ja ryhmäliikunnan vasta kakkosena. Kiitos ihanan omaohjaajani :) Mun vanhalla salilla omaohjaajani huusi naama punaisena, että "et sä pysty kuitenkaan" ja "miksi sä käyt jos et saa mitään aikaiseksi". No jokainen varmaan arvaa, ettei se paljon motivaatiota kasvata.

Mutta nykyinen omaohjaajani tuolla keitaalla. Se sanoo rehellisesti asiat, mutta osaa sanoa ne niin että motivaatio kasvaa eikä kuole. Ja kuitenkin niin, että tajuat itse missä mennään ja että jotain on nyt tehtävä. Niin paljon kuin salia inhoan, on se oikeasti laitettava vain etusijalle. Aika ei riitä kaikkeen, joten jostain muusta on luovuttava. Combatista, tuosta taistelujen taistelusta, siitä mä en luovu. Enkä crossingista tai cx:stä. Jäljelle jää vain pump, joten ehkä mä käyn vain aika ajoin fiilistelemässä siellä. Mutta se saa väistyä vakituisesta liikuntaohjelmistosta mun kohdallani ainakin kesäksi. Syksy on sitten eri asia, aika näyttää mitä silloin pystyy ja kykenee ja mihin kaikkeen on mahdollisuudet revetä.

Näillä mennään siis eteenpäin. Joskus on vain katsottava sinne peiliin ja kuunneltava mitä toiset sanoo. Varsinkin ne ammattilaiset, jotka näkevät asiat vähän eri vinkkelistä kuin itse. Toisaalta olen hurjan iloinen siitä, että mulla on loistava omaohjaaja joka pitää mun jalat sopivasti maassa, vaikka pää liitelisi pilvissä. Ja kuitenkin osaa ylläpitää motivaatiota.

Vaikka itselle ehkä hetkellisesti tulikin sellainen olo, että hitto enhän mä ole kehittynyt mihinkään, niin niin ei suinkaan ole. Moni asia on kehittynyt kuukausien mittaan hurjan pajon, mutta nyt on pari lihasryhmää pahasti muita jäljessä. Niihin on keskityttävä ihan kunnolla. Ei se fitnesskissa kuoriudu ilman raakaa työtä ;)

Tässä kohtaa on pakko huokaista raskaasti :D Mutta toisaalta, mitään ei saa jos jostain ei luovu ja omalta mukavuusalueelta on pakko lähteä pois jos haluaa kehittyä. Siksipä otan neuvoista vaarin ja keskityn lisäämään kuntosalin puolta. Pitäkää varanne raudat ja tangot, mä olen kohta tulossa taivuttamaan teitä ;) Onneksi on Helmiä jotka pitää huolta ettei tämän laivan kurssi muutu sivuun alkuperäisestä! Onneksi on Keidas!

2 kommenttia:

  1. Tiedän niin tuon tunteen, luopumisen tuska ryhmäliikunnoista. Koin saman kriisin vuoden vaihteessa kun PT:n kanssa aloitimme työn. Ryhmäliikunnat sai jäädä, tein niin intensiivisesti salilla ettei kyllä jäänyt puhtiakaan, joten mulla myös se rakas combat jäi, kuten myös pump ja cx.. mutta jospa sitä tässä jossain vaiheessa löytäsi mukavan balanssin että kaikkea kivaa mahtuisi ohjelmaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän kans pelkään, että mulla tulee pakkoluopuminen myös cx:stä ja todennäköisesti crossingista. Mutta viimeiseen asti pidän kiinni combatista :) Sitä ilman ei vain pysty elämään :) Toisaalta kun ymmärtää salin merkityksen, on myös valmis tilapäisesti luopumaan jostakin. Onneksi mikään ei ole pysyvää ja välillä on hyväkin vaihdella. Tää on sikäli myös hassua, että suren ryhmäliikunnasta luopumista, koska mä olen entisessä elämässäni inhonnut yhdessä hikoilua :D Ja nyt se on mun henkireikäni :)

      Poista