keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Pumpin parhautta!

uskaltauduin pari viikkoa sitten perjantain pumppiin. Ja kuten siitä silloin kirjoitinkin, vastaanotto oli niin ihana että se jäi mielen perälle ja hymyilyttää vieläkin.

Tällä viikolla päätin siis varata koko viikon jumpat valmiiksi ja annoin itselleni lupauksen, että pidän niistä myös kiinni. Heti tänään jouduin käymään aika moisen taistelun itseni kanssa, että pitäisin kiinni antamastani lupauksesta... Mutta jälleen sain todeta että se kannatti!

Keskiviikon bodypump. Ihan mahtavuutta! Se endorfiinikänni, pieni maistiainen siitä. Ei vielä sellaista kunnon hypetystä, mitä joskus on ollut... Mutta maistiaisia siitä. Olen jo ehtinyt luopumaan toivosta, ettei sitä tunnetta tule enää... Hetkellisesti sitä ehti jo luulemaan, että kaikki on koettu ja uutta ei voi saada. Ja toleranssi kasvaa myös endorfiineihin.

Pumpin aikana hämmästelin itsekin, että sitä taipuu jälleen uusiin juttuihin. Ojentajapunnerrukset ei suju vieläkään ja kädet on aina olleet mun heikko kohta. Mutta selkäbiisissä manasin että latasin niin pienet painot ja hauiksessakin mulla oli liian pienet painot. Kyykyt, ne teki hyvää! Sanalla sanoen ihan paras kappale koko ohjelmassa. Mun jalat on aivan soossina, mutta iloitsen siitä :D

Jo lämmittelyn souduissa hätkähdin siihen tunteeseen, että vuosi sitten tanko oli heti vatsassa kiinni. Ja nyt pystyy tekemään ihan toisenlaisella liikelaajuudella. Se on aika ihmeellinen ja vapauttava tunne.

Välillä on tuntunut, että nämä menneet viikot jotka on taukoa olleet, ovat menneet hukkaan. Tässä viime päivien aikana olen kuitenkin saanut todeta ihan käytännössä, ettei niin ole. Lepopäivät ja tauko, ne ovat tärkeitä asioita ja niistäkin voi poikia hyviä asioita. Ja yleensä myös poikii :)

Tärinä on siis melkoinen. Oli hivenen hankala ajella kotiin, kun jalat oli lähes krampissa. Mutta se tunne, sitä on oikeasti ollut ikävä! Ja jälleen kerran, en voi muuta sanoa kuin että ohjaajalla on iso merkitys! Edelleenkään ei ole ketään, kenen tunnille en menisi. Mutta sitten on Helmiä, joiden tunneille menee valmiiksi hymyillen.

En voi siis hehkuttaa että tässä sitä taas mennään, mutta parempaan päin kuitenkin :) Perjantain ja sunnuntain jumpista pidän kiinni ja vien itseni sinne vaikka väkisin. Tätä tunnetta kaipaa lisää ja jossain kohtaa on vain tehtävä niitä asioita jotka aluksi tuntuu pahalta. Vaikka tämä ei kyllä koskaan ole tuntunut pahalta, se on vain sitä saamattomuutta ja laiskuutta, siihen ei pidä mennä mukaan tai se imaisee syövereihinsä.

Seuraavaa tuntia siis odotellessa! huomenna pidän taukopäivän, sen olen luvannut itselleni. Mutta tämä käynnistyy kyllä ja kohta voin taas hehkuttaa, että täältä tullaan!

Ihanaa puoliväliviikkoa juuri sinulle!

2 kommenttia:

  1. Pumppk on aina ollut munkin lemppari. Harmi etten nykyään enää oikeen voi mennä, ei se kuntosalin kanssa oikeen sovi yhteen jos tekee tiheämmin salia. Onhan se ihanaa ja - no ehkä joskus sitten taas:)

    Ite tein kovan jalkatreenin eilen, tänään venyttelkn 30 minsaa pienen lämmittelyn jälkeen. Aika urakka se venyttelykin kun hikoilutti vielä tunti sen jälkeen:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut aina pieni viha-rakkaussuhde pumppiin. Combat on lähellä sydäntä, mutta viime syksynä koukutuin pumppiinkin. en ihan niin lujasti kuin combattiin, mutta lujaa kuitenkin. Ja toisaalta ehkä ihan hyvä koukuttuminen, jos ei kerran ruhoaan saa salin puolelle niin jossain saa lihakset vähän kyytiä ;) Vaikka pidemmän päälle ei sillä kroppaa muokata... kaikki liikunta on kuitenkin plussaa, parempi se kuin sohvalle jääminen :)
      Venyttelyssä saa hyvän hien pintaan ja itse aina välillä tahtoo unohtaa, kuinka tärkeä osa liikuntaa on myös venyttely. siinä mä joudun kyllä tekemään parannuksen :) Tahtoo venyminen jäädä aika huonolle tolalle :)

      Poista