keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Eväitä muutoksen tielle

Sain ihanan paljon palautetta kesäkuussa kun kirjoittelin aiheesta "mistä muutos alkaa" ja tuo teksti löytyy täältä. Moni pyysi viesteissään, että kirjoittaisin aiheesta lisää ja se on ollutkin mielessä. Paljon on tullut muistiinpanoja tässä viikkojen varrella ja tässä taas jotain pientä purtavaa aihetta sivuten. Ja jälleen sanon, että nämä ovat niitä asioita jotka itse olen joutunut käymään läpi tavalla tai toisella. Asioita jotka on olleet mulle kompastuskiviä ja karikoita.

Luovuttaminen. Se tulee eteen väistämättä. Se ajatus siitä että ei tämä homma toimi, ei kertakaikkiaan vain onnistu. Silloin on tärkeää jatkaa sinnikkäästi eteenpäin vaikka mitään tuloksia ei näkyisi missään. Älä luovuta, älä anna periksi. Kukaan ei ole mestari syntyessään ja jokaisen pitää aloittaa jostain. Mikset siis aloita tänään siitä missä nyt olet.

Tunteet. Ne tulee ja menee, älä mene niiden mukana. Itse olen edennyt välillä aallon harjalla onneni kukkuloilla ja välillä on ryvetty ihan mahdottoman syvissä mutaojissa. Mutta tunteiden mukaan ei kannata lopettaa yrittämistä. Aallokot tasaantuu aina, niin hyvässä kuin pahassakin. Monta itkupotkuraivaria olen saanut huutaa metsän keskellä yksinäni ja päättää että homma jatkuu vaikka se ei tunnukaan kivalta. Ei tämän kuulukaan aina tuntua kivalta ja se siinä kai parasta onkin. Jos aina olisi kivaa ja ihanaa ja huippua niin ei osaisi arvostaa niitä pieniä hyvä asioita ja pieniä edistymisiä. En antaisi pois yhtäkään huonoa päivää, itkua enkä estettä, joita on taakse jäänyt. Niiden kautta olen oppinut kuitenkin hirveän paljon hyviä asioita. Ja kuitenkin ne kaikki tunteet kuuluvat tähän prosessiin ja helpoimmalla pääset kun käyt ne läpi  ja jatkat eteenpäin. Jossain vaiheessa tulee vastaan se hetki jolloin sun on vain kohdattava kaikki ne surkeat tuntemukset jotka sulla on itsestäsi ja elämästäsi. Kohdattava kaikki ne epävarmuudet ja se mikä valvottaa sua öisin.

Itsetunto. Älä pyydä anteeksi sitä, mitä olet. Koska olet arvokas sellaisena kuin olet! Kun aloitin, olin siinä tilanteessa ettei oikeasti ollut mitään menetettävää. Ja vasta nyt tajuan että niinhän se oli. Et menetä mitään, vaikka kokeilet jotain uutta. Mutta kun lähdet kokeilemaan, anna uusille asioille myös aikaa. Muutokset ei tapahdu hetkessä vaan tarvitset aikaa. Itselläni tärkein asia koko homman alottamisessa oli saada elämä takaisin. Itselläni itsetunto on kasvanut tämän prosessin myötä hurjasti. Voin sanoa etten ole sama ihminen, mitä olin vuosi sitten. Ja silti matka jatkuu yhä edelleen :)

Kenen vuoksi? Kun aloitat, mieti miksi aloitat. Älä tee muutosta toisten vuoksi. Monesti perimmäisten syiden selvittely auttaa ymmärtämään miksi tilanne on mennyt sellaiseksi kuin se on. Ja se helpottaa myös muutoksen tekemistä, kun olet rehellinen itsellesi ja tilanteellesi. Itse jouduin miettimään paljon sitä, miksi löin laimin itseäni niin monta vuotta. Miksi kaikki kuurit ja dietit loppui lyhyeen. Ja kyllä ne syytkin sitten löytyi kun uskalsi katsoa itseään peiliin ja kohdata itsensä. Mä olin vuosia laittanut muut ykköseksi ja unohtanut oman hyvinvoinnin. Jos aloitin jonkun kuurin, tein sen siksi että kelpaisin jollekin. Ja ikävä kyllä ne motiivit oli väärät eikä se kantanut hedelmää tarpeeksi pitkälle.

Valmistautuminen. Miten valmistautua muutokseen? Niin. siinäpä kysymys johon en osaa vastata. Itselläni tuli jossain vaiheessa pelko siitä, että asiat muuttuvat liian nopeasti enkä pysy kärryillä mukana. Mulla prosessi eteni välillä todella kovaa ja vauhti oli ajoittain jopa liian kova. Enkä aina pysynyt muutoksen mukana. Se aiheutti ajoittain jopa pelkoa koko muutosta kohtaan ja sitä myöten myös halua lopettaa homma kesken. Tuli hetkiä että oli pakko viheltää peli poikki ja tasata hengitystä. Käydä asioita läpi ja tehdä niitä välitilinpäätöksiä. Pelon ei koskaan saa kuitenkaan antaa lamaannuttaa, se on yksi tunne joka kuuluu prosessiin. osa peloista on meidän omia itse itsellemme luomia asioita, joten nekin on voitettavissa. Yksi kerrallaan!

Jokaisella on esikuvia ja innoittajia. Musta oli tärkeää oman edistymiseni kannalta tajuta se, etten voi innostaa muita jos en innosta itse itseäni. Ja taas palataan siihen, että tätä todellakin tehdään itseä varten, ei muiden vuoksi :)

Epäonnistuminen.  Epäonnistuminen kuuluu elämään. Se vain kuuluu eikä sitä voi välttää. Joten hanskoja ei kannata heittää tiskiin kun epäonnistuminen iskee. Jokainen epäonnistuu joskus ja se on inhimillistä. Myönnä itsellesi että näin kävi ja jatka eteenpäin. Itseään ei kannata jäädä ruoskimaan yhden tai kahden epäonnistumisen vuoksi. Ja hei, mä voin todella sanoa että epäonnistumisia on ollut ja paljon! niitä ei ole ollut vain yksi tai kaksi, vaan paljon! Mutta silti, elämä jatkuu ja muutos etenee :)

Onnellisuus. Uskalla olla onnellinen onnistumisestasi! Tulee ihmisiä jotka yrittää lannistaa ja lyödä sua maihin. Mutta älä anna heidän varastaa sun onneasi saavutetuista etapeista. Jokaisella on oikeus myös siihen onnellisuuteen ja aina on niitä joille toisen onni on myrkkyä. Mutta hymyile sitäkin leveämmin ja jatka matkaasi. Se ei ole sulta pois.Iloitse siis onnistumisestasi ja älä pelkää olla onnellinen!

Ystävät. Älä työnnä pois niitä ihmisiä jotka haluavat auttaa ja tukea sua sun matkalla. Itsellä oli aluksi se ajatus, että ihmiset jotka tarjosi apuaan olivat tyytymättömiä mun nykytilaan ja halusivat korjata sen. Kyllä, niitäkin ihmisiä oli, jotka oli tyytymättömiä. Mutta enemmän oli niitä jotka oikeasti halusivat kannustaa ja tsempata. Itsellä tuo avuntarjoaminen toi heti ajatuksen, että muut häpeävät sitä mitä minä olen. Ja varmasti niitäkin on / oli. Mutta sekään ei ole multa pois. Jos joku häpeää mua niin ei mun seurassa tarvii olla ;) se on heidän menetys, ei mun.

Ja lopuksi. Itse olen tajunnut tämän muutoksen myötä, että olen saanut takaisin jotain jota en ole edes tajunnut menettäneeni. Elämäni.

Kun aloitat jotain uutta, älä keskity miettimään sitä, mitä et voi tehdä vaan keskity siihen mitä voit tehdä. Me voimme paljon mutta usein me vaan mietitään enemmän sitä mitä me ei voida. Mäkin luulin etten mä voi laihtua, mutta mä pystyin siihen. Mä luulin etten voi liikkua ja osallistua ohjattuun liikuntaan, mutta mä voin. Mä luulin ettei musta ole tähän ja elämääni en voi muuttaa. Mutta mä voin. Ja niin voit sinäkin! Go fot it! unelmoi suuria ja muista että pieni askel kerrallaan riittää :)

2 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus! Juuri näinhän se asia on! Sä oot kyllä hienon matkan jo tehnyt ja saat olla ylpeä itsestäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Matka jatkuu vielä ja jännityksellä odotan mitä se tuo tullessaan :)

      Poista