Huomaa, että arki on kiireisempää kuin kesällä ja kirjoitusten väli pitenee. Vaikka en olekaan ehtinyt ihan sitä tahtia tänne kirjoittelemaan, mitä olisin halunnut niin täällä silti ollaan vielä :) Ja hanskat ei ole naulassa, ei missään nimessä! Päin vastoin, paino laskee hissuksiin mutta koko ajan laskee kuitenkin. Ja sehän on hyvä juttu :)
Potkunyrkkeilyä on takana kaksi tuntia ja mä olen ihan rakastunut siihen! Itselle on ollut yllätys että on pysynyt ryhmän mukana ja tähän asti ainoa mitä en ole pystynyt tekemään, on kuperkeikka taakse päin olkapään kautta (hmm, vähän huonosti selitetty :D ) ja suorilta jaloilta käsien päälle kaatuminen johon heti perään punnerrus ja hyppy ylös. Ja tuo jälkimmäinenkin vain siksi että käsi ei tykkää vielä noin kovasta paineesta. Torstain tunnilla potkittiinkin sitten jo ihan urakalla toisiamme ja mustelmia tulee :) Mutta se kuuluu jutun juoneen, niistä olen ollut suorastaan ylpeä :D
Ainoa huono puoli tässä on se, että potkunyrkkeilytreenit on sellaisina päivinä, jolloin haluaisin myös oman salin jumppiin ja sehän ei oikein onnistu. Seuraavat viikot mennään siis aika minimitunneilla omalla salilla, mutta täytyy taas aktivoida sitä kuntosalin puolta enemmän.
Lauantaina juhlittiin meidän keitaan 5 vuotista taivalta ja olihan ihanat juhlat :) Ja paljon ihania ihmisiä! Päivä alkoi Aurinkomäeltä jumpilla, joihin osallistuin vain katsojana tällä kertaa. mulle kun tuo zumbaaminen ei sovellu, ei sitten mitenkään päin :D Illalla siirryttiin salin tiloihin nautttimaan hyvästä ohjelmasta ja ihmisten seurasta. ei voi sanoa muuta kuin Wau, mikä päivä!! Olisi kiva laittaa muutama kuva mutta ei tainnut tulla yhtään julkaisukelpoista, edes itsestäni ;)
Syksy on tehnyt tuloaan ja aamut on olleet himputin kylmiä. Minä joka rakastan lämpöä ja aurinkoa, oon ollut ihan hätää kärsimässä kun sandaalit ja kaprit ei enää tunnu riittävän. Mun syysvarustus on vielä vähän hakusessa, eli mulla ei ole syysvaatteita lähes ollenkaan. Niinpä kiireesti etsin itselleni syystakkia ja olin ihan äimänä kun löysin aletangosta takin, kokoa 42 joka oli sopiva. Dreams come true!
Juhlien jälkeen arki alkoi liian pian. Mulla on ollut kaksi koiraa ja vanhempi on ollut sairas. Me ollaan oltu ns. jatkoajalla jo kaksi vuotta, se kun sai aikanaan elinaikaa max kuukauden kaksi. No pari vuotta saatiin, mutta nyt sen vointi meni su-ma yönä huonoksi että eilen se sitten pääsi ikiuneen. On ollut omituinen aloitus viikolle. Nuorempi kantaa vanhuksen hihnaa mulle koko ajan ja etsii, missä kaveri on. Joka väittää ettei koira ymmärrä, on kyllä väärässä. Kyllä koira ymmärtää yllättävän paljon. Juniori on siis aika hukassa, mutta on tämä itsellekin ollut rankka aloitus viikkoon. Ainahan sen tietää koiran ottaessaan, että jonakin päivänä se päätös on tehtävä. Mutta kyllä se tuli taas liian pian kun vanhus ei ollut kuin 7,5 vuotias. Ei siis vanhakaan vielä.
Elämä jatkuu ja suru helpottaa jonakin päivänä. Ja ne ihanat muistot pysyvät aina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti