Haasteita

Pääsiäisen myötä on tullut liikuntaan automaattisesti pientä taukoa. Olen koittanut kovasti etsiä motivaatiota salille, mutta se on ollut tyystin hukassa. Niinpä olen antanut kropan levätä, vieläkin pieniä tuntemuksia on torstain pumpista, joka iski ihan uusiin lihaksiin.

Olin ilmottautunut normi sunnuntain tuplatunnille, niin kuin aina kun se on mahdollista. Kuitenkin päivällä huomasin että ohjaaja oli vaihtunut mulle täysin tuntemattomaan ja kävin kovaa kamppailua siitä, uskaltaudunko hänen tunnilleen vai jäänkö combatista pois. Pitkän itseni ripityksen jälkeen päädyin kuitenkin lähtemään, koska en halua välipäiviä liikaa ettei ne jää päälle.

Ja jälleen voin sanoa että kannatti mennä. Uusi combat kokonaisuudessaan vedetty nyt läpi ja voi hyvää päivää, mikä ohjelma... Ainahan se uusi tuntuu erilaiselta, mutta tässä on niin miljoona hyppyä että polvet tulee olemaan koetuksella. Hammasta purren päätin jo lämmittelyn aikana, että kevennetyt versiot ei ole tänään mun vaihtoehto, vaan joka ikinen hyppy hypitään ja jos se on vain mahdollista. Oikeasti saan olla aika ylpeä itsestäni että jaksoin kaikki haara- saksi yms. hypyt. Huomasin myös että jotkut potkut nousee yllättävän korkealle. Se, onko tekniikka oikea, siitä en uskalla sanoa mitään :D mutta ainakin jalka on alkanut nousemaan ;)

Cx:ssä oli myös uusi ohjelma ja se haastaa taas kroppaa eri tavalla. Osa liikkeistä yllätti mut, että pystyin tekemään, mutta osassa ristiselkä oli niin tulessa että tekniikka petti heti alkuunsa. Harjoituksella siitä pääsee eteenpäin. Tekemällä oppii, toivottavasti ;)

Ainoa pieni pettymys näiden kahden uuden ohjelman kohdalla on se, ettei niissä ole sivulankkuja :D Joo, niistä on tullut mulle pakkomielle ;) Voinhan mä harjoitella niitä ihan itsekseni, ei siinä mitään. Mutta kun sinne salille meno on muutenkin haasteellista, niin tuleeko mun oikeasti tehtyä niitä lankkujakaan.... Epäilen suuresti.

Tästä siis kohti uutta kuukautta. Maaliskuu on eletty ja uudet haasteet odottavat oven takana. Yhden kerran perusteella en Combattia lopeta, mutta voi olla että se vähenee seuraavien kuukausien aikana. Aika näyttää miten polvet kestää hyppelyn ;) Mutta cx, niin ihanan kamala laji, joka on koukuttanut mut täysin... Se pysyy ohjelmistossa jatkossakin!

Niin ja mun on pakko tähän loppuun kertoa vielä sekin, että mä olen alkanut himoitsemaan nyrkkeilyä :D ihan kauheeta :D Mutta joka päivä mulla käy mielessä, että se vois olla kivaa... siis ihan oikeasti iskeä säkkiä. Oon jo koittanut vähän ottaa selvää, missä vois päästä perehtymään asiaan enemmän. Mitähän seuraavaksi? Sitä tankotanssiako?

Aurinkoista viikkoa sinulle!

menneisyyden haamuja

Pääsiäiseen on mahtunut paljon hyvää ja paljon ajatukset pysäyttäviä uutisia. Kolme ystävääni on menettänyt isänsä viikon sisällä ja eilen illalla sain viestin, että eräs ystäväni on myös poissa. Sitä pysähtyy itse miettimään, eikö nähnyt merkkejä ja olisiko voinut tehdä jotain. Sitä tuntee itsensä aika pieneksi kun ei nähnyt toisen hätää. Tällaisten uutisten kohdalla myös omat kummitukset menneisyydestä nousevat pintaan. Mutta ne tunteet on vain opittava käsittelemään, eikä aina painaa jonnekin syvälle piiloon.

Eilinen uutinen ystävästäni sai mut muistelemaan porukoita joissa olen pyörinyt nuoruusvuosina. Ihmisiä, joiden kohdalla luulin ystävyyden kestävän ikuisesti. Kuinka nuo ihmiset tänä päivänä ovat kateellisia toisten saavutuksista ja elämästä, eivätkä osaa arvostaa sitä, mitä heillä on. Voisin olla monelle heistä kateellinen, jos haluaisin. mutta en näe siinä mitään järkeä. Eräs näistä entisistä ystävistäni laittoi mulle fb:n kautta viestin, että on kuullut mun elämäntaparemontista ja hänen mielestään on väärin että onnistun. Anteeksi, mun on pakko kertoa että mä nauroin vedet silmissä sille viestille. Ehei, se ei kaatanut mun maailmaa eikä saanut mua lopettamaan. Päin vastoin, entistä enemmän tuli sellainen "mä näytän vielä" - olo. Joidenkin on vain vaikea iloita toisten onnistumisista ;)

Se mikä tässä kaikessa surullisessa pohdinnassa on hyvää, niin olen saanut todella tajuta sen, että olen vapaa. Vapaa ihmisten pillin mukaan tanssimisesta. Vapaa tekemään niin kuin itselleni on hyväksi. Monta vuotta laiminlöin itseäni ja pistin ystävät aina kaiken edelle. Nyt nautin siitä, että mä olen oman elämäni ykkönen ja voin tehdä mitä ikinä tahdon.

Ja hei, vaikka mä olen menettänyt ystäviä. Vaikka välillä olen ollut todella yksin. Niin tänä päivänä mulla on entistä ihanampia ja parempia aarteita elämässäni! Ihmisiä, joille riittää se mitä olen.

Elämä ei siis ollenkaan ole niin huonoa. Moni ihminen tulee elämään vain hetkeksi ja uskon että silläkin on tarkoituksensa. Mä olen hengissä, mä olen tässä. Katse kohti uutta kevättä ja uusia haasteita.

Haluan tähän loppuun jakaa Jonne Aaronin ihanan uuden kappaleen "Taivas itkee hiljaa". Meikäläisellä iski syvälle sydämeen.

150. kerta toden sanoo

Muistan elokuussa kun aloitin urakan ja mietin, että jos joskus voin katsoa salin kirjautumisjärjestelmästä käyneeni 50 kertaa. Se tuli täyteen. Sitten ajattelin, että jos 100 kertaa. Sekin tuli täyteen. Ja tänään olen onnellinen tuosta 150. käynnistä :) Eikä se olisi tullut täyteen ilman ihania jumppatovereita ja kannustavia ohjaajia, joiden vuoksi jaksaa ja haluaa yrittää itsensä ylittämistä päivästä toiseen.

Aika juoksee, minä sen mukana. Olen herännyt henkiin viimeisten kuukausien aikana ja nyt ihmetellyt huuli pyöreänä mutta onnellisena sitä, mitä elämä on antanut. Moni asia on hyvin. Moni asia voisi olla toki paremminkin, mutta vielä enemmän viimeisten kuukausien aikana olen oppinut elämään ja nauttimaan tästä hetkestä. On turha murehtia huomista, koska tämä päivä jää elämättä jos ajatukset ovat vain tulevassa. Toki siihen tulevaan pitää varautua, mutta ei saa unohtaa elämistä.

Tässä ja nyt. Mun on hyvä olla. Olen onnellinen :)

En voi lopettaa ihmettelyä siitä, miten ihania ihmisiä olen saanut vierelle. Monesta olen joutunut luopumaan, mutta tilalle olen saanut mahtavia tyyppejä, persoonia ja aivan ihania ystäviä! En osannut kuvitella, mitä kuntosalin oven avaaminen tarkoitti mun elämässä. En tajunnut, kuinka monta muutakin ovea se avaa samalla.

Ihmettely jatkuu, mutta nyt aion nauttia tästä onnellisesta olotilasta ja ihanista ihmisistä, joiden ajattelu saa hymyn huulille :) Nautin kahvit terassilla auringon lämmittäessä ja sulattaessa lumia, kevät tuoksuu jo jos oikein keskittyy. Se tulee ihan varmasti, niin kuin ne 50 käyntiä lisää, mikä on matkana seuraavaan tavoitteeseen!

Mieliteot kasvaa

Tänään on vatsalihakset huutaneet kivusta. Positiivisesta sellaisesta. Kyljet on kipeät ja reidet mustelmilla. Mutta fiilis on katossa!

Viikon tauko cx:n parissa ja sitten peräkkäisinä päivinä yrittämään taas. Tuloksena kipeä kroppa, mutta iloinen mieli. Sivulankut, mun murheen kryynit, ne onnistui taas paremmin ja pysyi pidempään. Yleensä mun on ollut vaikeampi tehdä oikealle puolelle, mutta nyt oikea puoli pysyi "kasassa" huomattavasti kauemmin kuin vasen. Vasemman kanssa joutui hakemaan asentoa useasti. Mutta iloitsen niin kovin siitä, että ne onnistuu jo paremmin! Ei ole turhaan menneet nekään tuskan vuoksi vuodatetut hikipisarat.

maanantain ja tiistain combat+cx yhdistelmä on siis saanut kropan kipeäksi... Mutta mä olen nyt luvannut itselleni että kerran viikossa käyn salin puolella. Tekemässä edes yhden 15 min ohjelman läpi. Joten tänään menin pitkin hampain taistelemaan raudan kanssa. Pitkä tauko joidenkin laitteiden kohdalla herätti taas todellisuuteen, jotain on kropassa tapahtunut! Aloituspainot on nousseet paljon kuukausien aikana reilusti ja joihinkin laitteisiin mahtuu paremmin :) Pieniä, mutta niin isoja iloja :)

7 kuukauden totaalisen herkkukiellon jälkeen oon antanut pikkusormen makealle ja luvannut itselleni yhden herkkupäivän viikkoon. Tai no tuosta totaalisesta voi olla montaa mieltä, taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun jotain "herkkua" on suustaan alas laittanut ;) Mutta aika hyvin kuitenkin.... Vasta kaksi ns. herkkupäiväviikkoa takana ja nyt jo tuntuu että mielitekoja on enemmän kuin ennen. Onko se sitten sitä, että kroppa muistelee menneitä ja alkaa kaipaamaan vanhaa "ravintoa" vaiko sitä, että tietää herkkupäivän lähestyvän. Toistaiseksi olen pitänyt pääni ja kaupasta ei tule mukaan mitään herkuksi laskettavaa, mutta myönnän että liian useana päivänä pakastimesta on löytynyt ensi hätään jäätelöä... Nyt ei sitäkään sinne tarvitse siis ostaa. Jos nämä mieliteot lisääntyy ja irtokarkkihylly alkaa kutsumaan, on paluu takaisin vanhaan, eli herkkupäivät pois. Annan itselleni vielä tovin aikaa ennen kuin teen päätöksiä suuntaan taikka toiseen.

Kohti pääsiäistä siis mennään, lumet sulaa ja aurinko lämmittää. Tältä illalta pumppi+cx jää välistä, mutta huomenna aamusta sali+pumppi korvaa tämän päiväisen. Tästä on hyvä jatkaa :)

kevätaurinko

Uusi ihana aurinkoinen viikko edessä! olen nauttinut enemmän kuin laki sallii pidentyneestä päivästä ja lisääntyneestä auringon valosta. se on jotain, josta vain saa itselleen niin paljon virtaa! Vaikka kyllä se samalla armotta näyttää kaikki pölyt kirjahyllyn reunalla ja likaiset ikkunat... Kuitenkin kevääseen liittyy niin paljon ihania asioita, luonto heräilee hiljalleen ja lumet sulaa. Se on uuden alku.

Itselleni se on sitä ihan kirjaimellisesti. Monella eri tasolla. Tietenkin vaatetus on käynyt läpi mullistuksen ja hiljalleen alan myös näkemään peilikuvassa niitä muutoksia. Se onkin jännää, miten silmät näkee aina vain sen saman peilikuvan, vaikka paljon on muuttunut siitä mitä luulee näkevänsä. Hiljalleen tuo kevätaurinko siis kirkastaa myös näköä ja herättelee ajattelemaan ihan uudella tavalla. Ja oikeastaan voin sanoa, että koko elämä on mennyt uusiksi, tämä on siis uuden elämäni ensimmäinen kevät!

Voisin sanoa, että oma remonttiprojekti tai miksi sitä haluaakin kutsua, on kokonaisuudessaan ollut yllättävän helppoa tähän asti. Sanon yllättävän, koska olin varautunut johonkin paljon pahempaan. Toisaalta matkalla olleet mutkat ja karikot, ne ovat olleet jotain ihan muuta kuin oli odottanut ja osa sellaisia, jotka ovat todellakin päässeet yllättämään. Mutta niistä on menty yli ja juna on jatkanut matkaansa. En voi kuitenkaan sanoa, että tämä kävisi leikiten, sillä se on vain ikävä tosiasia että joka päivä on päätettävä että tänäänkin haluan jatkaa. Tai ehkäpä ei enää ihan joka päivä, jos tarkemmin ajattelen. Ennen se oli joka päiväistä, jopa useasti päivän aikana. Nykyisin huomaan tuon ajatuksen hiipivän tajuntaan harvemmin, hyvä jos kerran viikkoonkaan. Se kertoo että paljon on tapahtunut. Alkuun uudet ja vaikeatkin käyttäytymismallit ovat alkaneet istumaan osaksi arkea. Alitajunta tekee työtään koko ajan.

Itselle ehkä niitä vaikeimpia asioita on ollut sen hyväksyminen, että kropassa tapahtuu paljon vaikka se ei näy missään ja pahimmassa tapauksessa vaaka näyttää enemmän. Mutta kun vain muistaa katsella sitä kokonaisuutta, ei vain yhden viikon lukemia. Suunta on edelleen oikea ja matka etenee tasaisesti.

On myös ollut ihana saada monilta tsemppipalautetta ja kuulla kuinka itse on voinut kannustaa muita jaksamaan omaa taivallustaan ja remonttiaan. Vaikka jokainen tekeekin projektejaan ihan vain itsensä takia, niin se kummasti motivoi myös itseä jatkamaan kun kuulee motivoivansa jotakuta toista. On se vain kummallista, miten hyvä olo tarttuu kanssa ihmisiin ja leviää kulovalkean tavoin.

Mutkista, mäistä ja karikoista huolimatta voin sanoa yhden asian täydestä sydämestäni. Olen onnellinen! Nyt vasta pystyn myöntämään itselleni, etten ole ollut onnellinen viimeisten vuosien aikana. Monista syistä ja tapahtumista johtuen, mutta jostain syystä sitä vain on aina työntänyt taka-alalle sen oman hyvinvoinnin. Tajuamatta sitä, miten moneen se vaikuttaa.

Ihanan kevätauringon mukana luonto heräilee kohti uutta kesää. Tuon saman auringon mukana minä heräilen kohti uutta ja erilaista kesää, uudenlaista "minua". Paljon on muuttunut ja toisaalta olen kuitenkin se sama kuin ennenkin. Kasvanut vahvemmaksi, taipuisammaksi ja juurtunut uuteen elämään syvemmälle. Välillä saatan jopa tuntea fitnesskissan kehräävän jossain syvällä sisimmässä. Siellä se on, se heräilee hiljalleen kohti uutta kevättä :)

Näillä ajatuksilla kohti uutta viikkoa ja uutta kesää. Ihanaa sellaista!

Kevätsiivousta ja kuntosaliharjoittelua

Jälleen takana useamman päivän liikuntatauko. Vastustuskyky on kokenut kolauksen viime kuukausina ja pienikin flunssa iskee voimalla päälle. Niinpä tohtoritädin käskystä on lepuuteltu kotona ja kasvatettu motivaatiota kuntosalia kohtaan.

Eilen suunnittelin kovasti vkl:n ryhmäliikuntatunteja, mille tyrkkäisin itseni mukaan. Eipä suunnittelun keskellä käynyt mielessäkään että vkl:na on myös yövuorot, jotka hiukan hidastaa osallistumista, suorastaan vähän haittaa...

Tänä aamuna heräsin ennen seitsemää virkeänä kuin mikä, tarkoituksena suunnata pumppiin ja cx:ään. Koirien kanssa käytiin lenkillä ja ihastelin jo puiden tasalle noussutta aurinkoa, kevät on jo ovella! Mutta tuo lenkki muistutti mieleen edessä olevat yövuorot, joten kipitin reipasta tahtia kotiin perumaan aamun jumpat. Aamukahvi sai siirtyä reippaasti puolen päivän tienoille, nukkumatin matkaan oli suunnattava ensin. Pitäisi opetella nuo päiväunien nukkumiset taas uudelleen, helpottaisi elämää ja varsinkin yövuorojen aloituspäiviä... Mutta tänään ei ollut vielä sen aika.

Kun viimein ryystin aamukahvia auringon lämmöstä nauttien, lähes säikähdin kun huomasin hinkuvani kuntosalille. Siis tuon raudan pariin, jota olen inhonnut ja välttänyt kaikin tavoin :D Niin se mieli muuttuu.

Kävin siis taistelemassa raudan kanssa lähes pari tuntisen. noh, aikaa meni kauan jo siksi että tavasin uusia ohjelmiani ja mietin, mitkä liikkeet teen ja mitkä jätän pois. Mulla on siis nyt uusi nelijakoinen ohjelma, aina yhtä lihasryhmää kohden. Tutut liikkeet jätin pois ja nuo uudet laitteet ja vähän vieraammat liikkeet kävin ajatuksen kera läpi. Ja loppuvenyttelyjen perään ihastuin uuteen laitteeseen, sitä pitää kokeilla uudelleen. Eikä mulla ole haisuakaan, mikä sen nimi on *wirn* mutta sivukankku sai kyytiä sen matkassa ;)

Ravintovalmennuksessa siirryttiin siis oikein kunnolla valmistavaan ja palauttavaan ateriointiin treenien kanssa. Tänään otin siis jauheet shakerissä mukaan ja join proteiini juomat ennen ja jälkeen treenin. Kieltämättä olo ei ole niin vetämätön, mitä se on ollut aikaisemmin. Ennen salitreenin jälkeen on ollut vetämätön fiilis, vaikka mieli onkin virkeä. Nyt tuntuu jotenkin erilaiselta.... Menin vain valitsemaan sitten mulle huonon maun palautusjuomasta, meinasi pyrkiä pois :D mutta ehkä siihen makuun tottuu tässä viikkojen varrella ;)

Tässä kun olen nyt pari päivää lepuutellut kotona, on ollut hyvää aikaa hiljalleen käydä läpi vaatekaappia ja siivota sieltä pois ne loputkin ylisuuret vaatteet. Mä olen aina valittanut ettei mulla ole mitään vaatteita, mutta 6 jätesäkillistä lähti kirppikselle ja kaappeissa kaikuu tyhjyyttään :D Että kai mulla jotain olikin... Auton takaboxi on vieläkin täynnä, koska perkasin kellarinkin saman tien, mutta ihan kaikkea ei voi kerralla viedä kirppikselle. Onneksi otin pöydän piiiiitkäksi aikaa ;)

koska kaapeissa on nyt taas tilaa reilusti, rohkaisin mieleni myös kevätvaatteiden suhteen ja ostin himoitsemani Torstain ulkoilutakin. Hypin tasajalkaa riemusta kun ei tarvinnut valita sitä isointa eikä D-mallistoa eikä mitään erityisjuttuja. Ihan tavallisesta rekistä sai valita ihan just sen, mikä silmää miellytti! arjen pieniä ja silti niin isoja iloja!! Se on jännä, miten paljon se vaikuttaa omaan olemukseen kun vedät päällesi pienemmät vaatteet. vaikka kanssaeläjät ei sitä tiedäkään, niin se huokuu itsestä läpi että on hyvä olla :) kai sitä jotenkin hymyilee enemmän ja kulkee vähän paremmassa ryhdissä ;)

Ja pakko mainita tähän loppuun vielä sekin, että järkytys oli suuri tänä aamuna vaa'alla, kun tiistaista on tipahtanut 1,2kg. ensimmäiseksi piti käydä läpi ruokapäiväkirjat ja syömiset... Noh, tuo noussee tuosta jonkin verran yövuorojen turvotusten myötä, mutta silti! Hitsin pimpulat, tää homma vaan toimii!!!

Nyt saa tuulettaa!!

Ravintovalmennuksen tapaaminen tänään sai tuon kevätauringon paistamaan entistä kirkkaammin! Monta tahmaista viikkoa takana, jolloin on vain sinnikkäästi hammasta purren koittanut luovia eteenpäin. Ja tänään sen näki, kuinka se oikeasti kannattaa!

Kun tavoite on mielessä kirkkaana, niin ne pienet suot, joita matkan varrelle osuu, eivät ole niin upottavia. Ja hyvällä ohjauksella, valmennuksella ja tuella niistäkin pääsee yli.

Mulla on ollut vähän hukassa tuo valmistautuminen pidempikestoiseen harjoitukseen ja samoin myös harjoituksista palauttelu. niinpä siitä tuli uusi aihe valmennuksen sisälle ja nyt olen aivan pääpyörällä proteiineja ja hiilihydraatteja. Valmennuksen jälkeen suuntasin kohti lähimarketin lisäravinnehyllyä, joka on tavalliseksi ruokakaupaksi aivan loistava, ja lueskelin pussien ja purnukoiden sisältöä. Mä en ole missään vaiheessa ajatellut siirtyä lisäravinteisiin, mutta treeniin valmistavan ja palauttavan "välipalan" otan mielelläni lisäravinteista jos tiedän saavani sitä kautta kaiken tarpeellisen helposti ja hyvässä paketissa. Kotiin tarttui mukaan kolmea eri valmistetta, jotka otan koekäyttöön heti seuraavan kunnon treenin kohdalla. On se vaan aikamoinen viidakko, kaikkea on tarjolla mutta mikä niistä on oikea... Onneksi ohjausta saa ettei tarvitse yksin pähkäillä. Muuten tulisi varmaan valittua vain se purkki, joka sattuu olemaan kauneimman värinen ;)

Se on jännää tässä itsensä kuntoon laittamisessa, että asiat tapahtuu kropassa niin eri tahtiin. Tähän asti musta tuntuu, että muutoksia on tapahtunut paljon rinta / lantioseudulla, mutta nyt kun katson mittoja, on vyötärö kärsinyt kovan menetyksen. siis tietenkin toivotun sellaisen. Paljolti on varmaan runsaan keskivartaloharjoitteen ansiota, että vyötärö kapenee. En siis turhaan käy hikoilemassa CX:ssä ja rutistelemassa vatsoja ja lankkuja :) niistä on oikeasti hyötyä! Yhteenvetona voisin sanoa, että vaaka näyttää noin 1kg vähemmän/viikko ja vyötäröltä on lähtenyt 1cm/viikko. Aika loistava tahti! Sitähän on kohta rantakunnossa oikeasti :D

Mittoja (suluissa muutos kuukauden takaisiin mittoihin):
Rinta - 25cm (-5cm)
vyötärö -35cm  (-9cm)
lantio -22cm (-1cm)
Reisi - 17cm (-3cm)
Hauis/allit -12,5cm (-2,5cm)

Tänään on siis syytä hymyillä. Se fitnesskissa, se kuoriutuu vielä :) Se ottaa aikaa ja mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla. Mutta kaikki työ on sen arvoista! Ihan varmasti :) Ja lainatakseni ihanaa ravintovalmentajaani, niin se lihas, mikä tässä eniten kehittyy, sitä kutsutaan kärsivällisyydeksi ;)