maanantai 15. huhtikuuta 2013

Ja vähän sitä ruokapuoltakin...

Aina jää jotain kirjoittamatta ja tekstit venyy pitkiksi turhasta lätinästä :D Joten pistetään ihan omana postauksenaan ravintovalmennuksen kuulumiset.

Uusi viikko pyörähti käyntiin. Kuten edellisessä mainitsin, vaaka näyttää pari sataa grammaa enemmän kuin viikko sitten. Viime viikon leivän syönnin vähentäminen sujui muutoin hyvin, mutta parina päivänä ei sitten muuta ollutkaan kuin leipää... voi jeevle, miten tämä voi olla näin vaikeaa!?!

olisi luullut, että viikon liikuntamäärällä olisi saanut edes pidettyä painon samassa, mutta toisaalta jälleen tuo tosiasia liikunnan ja ruoan merkityksestä painonpudotukseen tuli todeksi. Kyllä se vain on se ravinto, joka merkitsee 70-80% ja liikunta vain 20-30% (riippuu mitä tutkimusta uskoo...). Eli kyllä ne kiusaukset voitetaan kotona, ei salilla. Liikunnalla on varmasti iso merkitys psykologiseen puoleen ja kyllähän se pitää ihmisen pois jääkaapin läheltä. Että on sillä sikäli merkitystä. Mutta itse painonpudotukseen, se suurin merkitys on sillä mitä suusta laittaa alas...

noh, uusi viikko siis edessä. Toivottavasti vähän parempi kuin edeltäjänsä. Myös ruokapuolella. Nyt on leivät pakkasessa. Hiilareiden määrä tippuu tällä viikolla reippaasti ja proteiinin määrä nousee. Rahkapurkit ja raejuusto, saahan sen päivän käyntiin niilläkin ;) tarvii vissiin oikeesti opetella syömään raejuustoa ja ananasta... Tai sitä puuroa ja heittää raejuustot siihen sekaan. Jälkimmäinen tulee vaatimaan multa paljon :D Mutta aika näyttää.

kyse on kuitenkin  viikosta, joten katsotaan mitä muutokset saavat aikaan... Menneellä viikolla on myös jäätelöt, kuivakakut ja piirakat kutsuneet ihan uudella tavalla. menneiden kuukausien aikana ei ole ollut mikään ongelma jättää työpaikalla syömättä leipä ja jälkiruoka. No leipä jää edelleen pois, mutta jälkiruoka on alkanut kulkemaan tarjottimen mukana pöytään ja jotenkin se sitä vain katoaa meikäläisen kitaan...

Huonot syömiset on myös heijastusta jostain. Ja viimein alan itse myös tiedostamaan mistä. Toivon, että asioiden läpikäyminen ja hyväksyminen palauttaa normaalimman suhteen ruokaan ja syömisiin. Päivä kerrallaan, houkutus kerrallaan. Niin se vain elämä menee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti