Se on palannut takaisin!! Ihanaakin ihanampi, siunattu Lihaskipu :) Ja tästä kivusta olen erittäin iloinen, niin omituiselta kuin se kuulostaakin! hyppisin ja pomppisin, jos se vain olisi mahdollista!
Olen kokeillut omia rajojani moneen kertaan mitä erikoisemmilla liikuntayhdistelmillä ja monen monta kuukautta on menty ilman minkään laista kipua tai tuntemusta lihaksissa. Viimeksi sain jonkinlaista tuntemusta saliohjelman vaihdon yhteydessä, mutta en mitään kunnon "kipua" tai sellaista "kroppa solmussa ja jyrän alle jäänyt" - meininkiä kuitenkaan. Siis ei sitä tarvitse joka päivä saadakaan, mutta silloin tällöin olisi ihan kiva, että jossain vähän tuntuisi. Että olisi tehnyt jotain.
Mä olen koittanut pitää liikkumisen monipuolisena, siis pumppia, cx:ää, combattia ja crossingia. Lisäksi salipäiviä silloin tällöin. Ilmeisesti tuo on kuitenkin liian samantyylistä mun keholle, koska missään ei tunnu vaikka hiki virtaakin. Tai missään on väärin sanottu. Kyllä ihan varmana pumpissa tuntuu jos kunnon painot ottaa ja liike menee nappiin :D
Mutta eilinen tehomuokkaus, kiesus että voi ilman painoja ja laitteita saada itsensä niin kipeäksi. Ja siitä kivusta on tänään nautittu! Oikeasti se riemun tunne, kun viimein tiedät taas tehneesi jotain ja liike on mennyt perille. Kenties löysin uusia lihaksiakin :D
Ihan siitä riemusta kävin tänään tekemässä salilla rinta - selkä - ja käsiohjelmat läpi. Jalat jätin pois, koska eilen jalkoja tehtiin senkin edestä ja huomenna on "tulikoe" edessä.
Mä olen luvannut varmaan joulusta asti (eikä edes vissiin riitä) että menen erään meidän vetäjän triplatunnille kokeilemaan. Tiistai-triplasta on yleisesti puhuttu sisältäen step + cx + balance yhdistelmän.Triploja on tullut toki vedettyä, mutta meikäläiselle tämä on yhdistelmänä lähes kuolemantuomio. Ainakin henkisesti. Tuo steppi on mulle ihan uusi juttu ja rehellisyyden nimissä pieni pelko on, ettei kunto vieläkään riitä. Siksi sitä on tullut siirrettyä aina vaan tulevaisuuteen, koska jos se kunto ei kestä. No nyt sen on pakko kestää, sillä huomenna on viimeinen mahdollisuus tuohon "tiistai" triplaan (jep, huomenna on sunnuntai ;) ) sillä ohjaaja jääpi pois ja palailee joskus syksymmällä sitten takaisin. Eli sinne asti en sitä voi jättää :D En missään nimessä, kerran olen mennyt lupaamaan. Ja mä pidän kiinni lupauksista, niin itselle annetuista kuin niistä ääneen lausutuista ;)
Niinpä niin, haasteita pitää olla. Tämän päivän sai jalat levätä, huomenna niistä viedään mehut kaikkien välipäivienkin edestä...
Mutta tämä kipu, tämä on kuulkaas parempaa kuin yksikään herkku! Ja palkitsee todella! kai tässä on jotain endorfiinikännin oiretta, kun tästä poltteesta nauttii vieläkin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti