Joulukuu. Tuo kuukausi jonka olisin voinut jättää elämättä kokonaan. Alku lähti käyntiin hyvin, asetin itselleni tavotteeksi itsenäisyyspäivän finhits-crossingin joka pituudeltaan oli 60min. En muista, olenko koskaan ikinä milloinkaan crossannut yhtäjaksoisesti tuntia, vaikka se on ollutkin unelma.
Niin koitti itsenäisyyspäivä ja tuo tunti... Alkuun ajattelin että ei tule mitään, enhän mä voi jaksaa. Mutta kummasti kappale kappaleelta askel oli kevyempi ja crosseri kulki kuin itsestään! Se voittajafiilis, mikä siitä tuli! uskomatonta että tein sen! ja vain 4kk siitä kun aloitin nollasta. Ihan käsittämätöntä, että jaksoin koko tunnin ja pysyin porukassa mukana!
Voittajafiilis loppui kuitenkin muutaman päivän päästä. Voisin sanoa että mulla tulee olemaan monta vuotta käsitys "elämä ennen ja jälkeen" 13.12.12.
Tuo päivä vei mennessään kaiken, mihin olin uskonut ja luottanut. Samalla vajosin semmoiseen henkiseen koomaan, jota en osannut ollenkaan odottaa. Päivät takkusin töissä jotenkin ja koitin hymyillä. yöt valvoin ja itkin ja mietin, miten tästä eteenpäin.
Onneksi ravintovalmennus oli meneillään, koska se piti mut jotenkin kiinni kuntoilussa. vaikka kuntoiluun tulikin useamman viikon tauko, niin joka viikko koitin edes puoli tuntia käydä salilla hakemassa sitä motivaation kipinää, minkä menetin muutamassa sekunnissa yhden puhelun aikana.
Vaikka sitä kuinka ajattelee, että elämä jatkuu ja kaikilla on vaikeaa ja ja ja niin silti se lamaannuttaa kun omalle kohdalle tulee semmoinen isku joka todella saa keuhkot tyhjenemään ilmasta ja silmät näkemään tähtiä kivusta.
Joulu itsessään ei kuitenkaan aiheuttanut niin suurta ongelmaa esim. syömisten suhteen, kuin olin odottanut. Suklaa ja makeat ei houkuttele ja muutkin jouluruoat sai olla aika rauhassa meikäläiseltä. osasyynä toki ravintovalmennus mutta suuri tekijä myös joulun yövuorot töissä. ei ollut paljon mahdollisuuksia mässäillä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti