Tunnin jälkeen rohkaisin mieleni ja pyysin audienssia ohjaajalta. Vaikka toisaalta oli vaikea eritellä asioita motivaation puutteen takana, niin tuo keskustelu oli hyvä ja poiki paljon uusia näkökulmia asioihin. Paljon varmaan myös sitäkin, että joku kuulee ja kuuntelee. Nämä asiat kun kuitenkin kulkevat käsikädessä toistensa kanssa. Kuntoilua ei voi irrottaa ravinnosta, ulkonäön muuttuminen nostaa paljon tunteita pintaan ja myös niitä vanhoja asioita uudelleen käsiteltäväksi. Sen kanssa on elettävä ja opittava näkemään uusia puolia vanhoissa asioissa.
Jälleen kerran salilta kotiin päin ajellessa mietin sitä, miten onnistuinkaan löytämään tieni tuollaiseen taivaaseen! Onko se sitten johdatusta, tuuria, hyvää karmaa tai mitä ikinä, pääasia että viimein löysin tuon keitaan!
Maanantaiaamun pumpissa uskalsin jälleen nostaa muutamassa kappaleessa painojen määrää, nyt ei enää ole kuin ojentajat jotka menee ihan liian pienillä painoilla (ja himmailuviikolla myös rinta sekä hauis)... Kehitystä on kuitenkin havaittavissa. Nuo iänikuiset sivulankut, meidän viha-rakkaussuhde jatkuu. Tällä kertaa ne taas onnistui vähän paremmin, kuten muuten sunnuntainakin. Mutta mikä oli ihana kuulla, niin yhdenjalan kyykyt on syventyneet. Itse en ole edes huomannut kiinnittää asiaan mitään huomiota. Palautetta ei koskaan saa liikaa, joten kyllähän se tuntui mukavalta kuulla :)
Viimeinkin rohkaisin mieleni ja otin käyttöön uuden treenipaidan. Se on ehtinyt viikon verran vanheta kaapissa, kun en ole ollut ihan varma jos se onkin liian makkarankuori... Mutta nyt se pääsi koekäyttöön ja ainakin se oli mukava päällä. Ja iloitsen siitä, että se on ihan normimallistosta eikä mikään plus-koon teltta.
Viikonloppuna otettu time out teki tehtävänsä. Oli hyvä pysähtyä miettimään asioita, nollaamaan tilannetta ja myös muistutella mieleen sitä, miksi tässä tahkotaan eteenpäin. Ja pienen aikalisän jälkeen huomaa että itsekin virkistyy ja jaksaa keskittyä paremmin siihen, minkä eteen tekee töitä.
Vaikka pidinkin tuon "aikalisän", ei se tarkoittanut syömättömyyttä tai mättämistä. Päin vastoin oli ihana huomata, että monen kuukauden jälkeen oikean laiset ruokailutottumukset alkavat olemaan osa arkea. Huomasin miettiväni aterian sisältöä, proteiinien ja hiilareiden määrää aterioilla ja sitä, olisiko välipalan vai oikean aterian aika. Elimistö vaatii aika hyvin 4-5 tunnin välein ruokaa ja välipalat alkavat löytämään tiensä siihen väliin. Joten tuo tauko tuli todellakin hyvään hetkeen. En olisi tajunnut tuotakaan vielä moneen kuukauteen :)
Maanantaina palasin kuitenkin suunnitellusti takaisin ruotuun. Vaikka niitä taukoja tulee, on hyvä myös pitää kiinni suunnitelmista jatkon suhteen. Tauot kannattaa suunnitella eikä vain heittää hanskoja tiskiin kun ei jaksa enää. Tauoista saa enemmän irti, kun niillä on selkeä alku ja selkeä loppu. Ainakin mulla se näyttää toimivan hyvin :)
Ravintovalmennuksessa mennään siis eteenpäin ihanan valmentajan johdolla. Välillä harmittaa, mitä kaikkea hän joutuu viikkoraporteista lukemaan, mutta ihana kannustus tulee aina takaisin päin :) Mistä näitä ihania ihmisiä oikein tulee!!
Tästä siis jatketaan kohti uutta päivää ja treeniviikkoa. Mä iloitsen mun "keitaasta" jonka kautta olen saanut elämääni uusia ihmisiä ja ihania ystäviä. Jotka jaksavat tukea kun ei mene ihan niin hyvin ja kannustavat jatkamaan, kestävät ne huonot päivät ja iloitsevat aidosti niistä hyvistä hetkistä :) On paljon asioita, joita en ole saanut elämältä, mutta olen silti saanut paljon! En ehkä saanut sitä perhettä, josta unelmoin. Mutta sain perheen josta olen onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti