Lisääntyvä auringon valo on saanut kevätsiivousvimman päälle. Vaatekaappeja on siivottu pitkin talvea, mutta nyt edessä on kunnon projekti. Kaikki ulos kaapeista ja kirppikselle joka ikinen vaate, joka ei ole enää sopiva. Paluuta vanhaan ei ole, sillä tapahtuneet muutokset on tarkoitus pitää pysyvinä.
Samalla kun vaatekaappeja on tuulettanut, on tullut siivottua myös niitä luurankoja sieltä kaappien perältä. Aina se ei ole niin kivaa, mutta selvästi se on ollut tarpeellista. Silloin tällöin on hyvä tuulettaa myös nuo elämän kaapit ja antaa ilman virrata kunnolla. se virkistää mieltä ja saa näkemään asioita ihan uudella tavalla. ja usko pois, munkin elämässäni on niitä luurankoja ;) Ei se niin täydellinen ole ollut, mitä moni uskoisi ja kuvittelee...
Liikunta on asettunut taas normaaliin rytmiin ja se tuottaa hivenen enemmän iloa ja hyvää mieltä, kuin viikko sitten. Ainoastaan kuntosalin puoli ei houkuta, ei sitten yhtään. Siksipä omaohjaajan kanssa katsellaan lyhyitä lihasryhmätreenejä ensi viikolla, jotka voi yhdistää ryhmäliikuntatunnin perään taikka ennen tuntia. Mä kun olen yleensä aina liian ajoissa menossa tunneille, joten siinä jää hyvää aikaa 15-20 minuuttia käydä joku yksi ryhmä läpi. Onneksi on nuo ohjaajat :) Myös lepopäivien ja treenipäivien rytmi on ollut mahtava, vaikka välillä tekisi mieli mennä lepopäivänäkin ahertamaan. Onneksi järki sanoo ettei kannata, sillä keho tarvitsee sitä lepoa!
Eilen uskaltauduin yrittämään uutta lajia, Pilatesta. Ekan kerran perusteella en uskalla sanoa mitään. Kyllä mulla tuli sellainen olo jossain vaiheessa, että olen ihan väärällä tunnilla ja tää ei etene ollenkaan. Aina hengitin väärään suuntaan ja joutui keskittymään paljon tekemiseensä. Mutta ei se huonokaan tunti ollut, vaikka pari kertaa kysyinkin ohjaajalta että pitäisikö ko. asennossa pystyä hengittämäänkin :D Tänään kuitenkin lihakset kertovat, että jotain on tehty ja paljon on tapahtunut. Ei se siis huono tunti ollut, ei ollenkaan. Kokeilen varmasti uudelleen, joskus....
Viikolla pumpissa kuulin ohjaajalta että askelkyykyt on syventyneet. Siitä tuli sellainen "jesh jesh" - olo, että olen tsempannut entistä enemmän jalkatyöskentelyyn ryhmätunneilla. Huomasin kauhukseni tässä eräällä tunnilla että kyykystä ilmaan hyppiminen, joka on mulla pysähtynyt aina varpaille nousemiseen, jatkuikin ilmaan asti. Siis varpaatkin irtosi maasta. Se on tällä massalla aika hyvä saavutus, josta iloitsen. Melkein säikähdin kun ekan kerran jalat irtosi maasta ja liike jatkui, mutta siitä innostuneena olen tavoitellut seuraavilla tunneilla että joka toinen hyppy irtoaisi ilmaan asti. Aika hyvin olen siihen nyt päässyt. Samoin olen koittanut kyykkybiiseissä syventää peruskyykkyä edes sentin verran ja mikäli peiliin on uskominen, niin on siinäkin tapahtunut jotain. Loistavaa!
mä olen ollut aika varovainen pumpissa painojen lisäämisessä, tai ehkä se on enemmän ollut sitä että odottaa uupuvansa kesken kappaleen. Nyt on kuitenkin painoja lisätty parin kuukauden takaiseen aikaan verrattuna joihinkin liikkeisiin tuplat, johinkin triplat. Kädet on selkeästi mun heikko kohta, tai lähinnä rinta ja ojentajat. Hauikseen uskalsin lisätä kunnon isommat painot ja nyt se todella tuntuu hauiksessa. Kuntosalin puolta siis todella tarvitsee, että saa ojentajiin ja rintalihakseen voimaa...
Uusi combat tulee olemaan mulle haaste, mikäli päätelmiä voi tehdä yhden kerran perusteella... Kuvittelenko mä, vai onko siinä enemmän jalkatyötä kuin ennen? Ihan kuin se olisi liikkuvampi kuin vanha ohjelma? Itse sarjat on helppoja eikä pitkiä comboja rakenneta niin kuin joissakin vanhemmissa. Mutta tuo paikallaan juokseminen ja haara- ja saksihyppyjen määrä... Apua. Haastetta siis tulee olemaan seuraavat 3 kuukautta, koska combatista mä en vain voi luopua :D
Olen edelleen ihan koukussa Raxun kirjaan. Siitä on tullut illan viimeinen opus, joka on pakko vielä avata ja lukea edes yksi luku ajatuksella. Joka kerta saan siitä paljon uutta ja se myös motivoi itseäni jatkamaan ja jaksamaan silloin kun remppa ei tunnu kivalta. Elämähän ei aina voi olla kivaa. Suosittelen lukemaan, jos motivaatio on hukassa :) Ja muutenkin, se on loistava kirja!
Eilen tunnilla ohjaaja jutteli niitä näitä mukavia, niin kuin aina :) Mutta sieltä iski lujaa mun tajuntaan yksi asia erityisesti. Käy treffeillä itsesi kanssa. Vie itsesi syömään tai leffaan tai johonkin, mitä et ihan joka päivä tee. Tutustu itseesi ja ihastu itseesi. Viime ajat mun on ollut pakko tyytyä itseni seuraan, mutta jos muuttaisi ajatustapaa ja alkaisi oikeasti nauttimaan omasta seurastaan ja veisi itseään ulos. Se kannattaa pidemmän päälle :)
Aurinkoista viikonloppua sinulle, Rakasta itseäsi ja nauti omasta seurastasi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti