kevättä kohti

Apua! Mihin tää aika on taas mennyt?? Mä olin ihan varma että oon käynyt kirjoittamassa ainakin tän vuoden puolella jotain ja hups, edellisestä onkin aikaa kolme kuukautta.

Joulu tuli ja meni, vuosi vaihtui ja lomat loppuivat. Nyt jälleen elän loman viimeisiä päiviä, maanantaina taas töihin.

Kuntoilun saralla elo etenee. Hitaasti mutta varmasti. Välillä iskee tuska, kun missään ei näy tuloksia ja sitten taas tajuaa että ei sillä vauhdilla olekan niin suurta merkitystä. Suurempi merkitys on sillä, että etenee.

Viime viikot ja kuukaudet on kuluneet ihanan pt:n varmassa ohjauksessa. Nuo tunnit, jolloin olemme hikoilleet yhdessä (tai siis minähän se olen siellä hikoillut ja antanut syytä nauruun... myös itselleni  :D ) ovat olleet jotain ihan mieletöntä ja ihanaa. Paljon uusia asioita, poistumista mukavuusalueelta ja uusia ulottuvuuksia myös.

Suuri työ on kuitenkin tapahtunut jälleen pääkopassa. Olen käynyt läpi viime kesää, miettinyt ja pohtinut mitä silloin oikeastaan tapahtui, kun paino lähti taas nousuun. Vaikka ei palattu menneisiin lukemiin ja pieni nousu kuuluu asiaan, niin silti vaa'an lukemat harmittavat edelleen. Kesällä kai jollakin lailla lopetin yrittämästä. Annoin periksi sille, että ei tästä kuitenkaan tule mitään. Etten onnistu ja kaikki on ihan turhaa. Vaikka kuitenkin tiesin, ettei se niin ole.

Tuosta on edetty taas ja motivaatiota on enemmän kuin viime kesänä. Ei niin paljon vielä, mitä jossakin vaiheessa oli. Mutta valoa kohti mennään :)

Homma siis jatkuu täällä edelleen. Unettomuus, josta viime vuonna kärsin melkolailla, alkaa olemaan selätetty. Vielä ajoittain yöt on hankalia, mikä heijastuu päivän jaksamisiin. Lisäksi verenpaineiden kanssa on ollut ongelmaa, kun ne ei ole oikein tahtoneet pysyä tarpeeksi korkealla ja sitä myöten on liikkuminen ollut haasteellista. Kukapa sitä toivoo heräävänsä lattialta 6kg käsipainot naaman päältä ;) Eli haastetta riittää tämän kehon kanssa edelleen. Nyt kuitenkin näyttää jo paremmalta. Työterveyshuollossa on tutkittu perusteellisesti vasemman puolen heikkoutta ja onneksi mitään syytä ei ole löytynyt. Seuraillaan siis, paheneeko vaiva vai onko tämä vain sitä kuuluisaa orastavaa vanhuutta... Kaikki on mahdollista :D

Aika tuntuu olevan kortilla ja siksi tämä päivittäminen on ollut todella hidasta ja kestänyt aina turhan kauan. Mutta kyllä mä täällä olen.

Syksy näyttää tällä hetkellä siltä, että paluu  3-vuorotyöhön on edessä ja tämä pesti, jota nyt teen, on loppusuoralla. Toisaalta on kiva palata vuorotyöhön, toisaalta jään ikävöimään ihanaa työyhteisöä. Menneet 2 vuotta on olleet ihan mielettömät!

En lupaa parantaa tapojani ja päivittää useammin, sillä tiedän että jos niin lupaan, en ehdi päivittämään. Mutta kun en lupaa mitään, saatan saada tekstejä aikaiseksi vähän useammin :)

Ihanaa alkavaa maaliskuuta, siellä kevät kolkuttelee jo ovella :)