Näytetään tekstit, joissa on tunniste Potkunyrkkeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Potkunyrkkeily. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. tammikuuta 2014

Rakas päiväkirja

Rakas päiväkirja, julkinen sellainen. Vuosi sitten alkoi yhteinen taipaleemme tämän yhden aiheen ympärillä. Elämäntaparemontti, pysyvän muutoksen etsiminen ja siihen liittyvät ylä-ja alamäet. Aika juoksee ihan kauheaa kyytiä. En voi uskoa, että siitä on jovuosi kun aloitin tämän blogin pitämisen. Uskomatonta, kun tuntuu että se oli ihan vasta... Vaikka kuitenkin hirveästi on ehtinyt tapahtumaan. Blogissakin.

Viikon liikunnat ovat olleet vähän maltillisempia viime viikkoon nähden ja niitä lepopäiviä on ollut tasaisesti. Eilen olin aamusalilla (JESH!!!!) ja illalla palauttelevaksi otin pitkän kävelylenkin ystävän seurassa. Pitää hyödyntää tuo ihana lenkkeilymaasto ennen kuin se lumi tulee ja hiihtäjät valtaavat sen itselleen pitkäksi aikaa. Sikäli kun sitä lunta tulee ja hiihtäjät pääsevät sivakoimaan...

Tänään heräsin aamusalia varten, mutta suunnitelmissa oli myös illan combat joten jätin salin väliin. Lopulta myös combat jäi väliin koska tämä viime kesänä leikattu käsi reistailee nyt pahemman kerran ja käsikirurgi kutsuu parin viikon päästä ylimääräiselle käynnille. Sen ei anneta kuiitenkaan hidastaa enempää kuin on pakko. Eikös vaan :)

Viulunsoitto on jäissä nyt totaalisesti. Pelkkä viulun pitely (ja sehän ei edes paina mitään) sattuu ja käden liikeradat on huonontuneet. Vai johtuuko puutteelliset liikkeet kivusta, paha sanoa. Onhan se ollut kipeä koko ajan. Sattunut ihan oikeasti ja lujaa, mutta ei se valittamalla siitä mihinkään muutu. Joten hammasta purren kuntoutetaan se niin hyväksi kuin on mahdollista saada. Kahvakuulaan ei ole myöskään mitään asiaa, koska tunnottomuus vaivaa eikä oikein saa otetta siitä kuulasta. Potkunyrkkeily alkaisi viikon päästä, mutta sinnekään ei ole asiaa. Sen on nämä viime päivät osoittaneet. Käsi ei kestä ja nyt ei ole aika hakea käden kohdalla niitä rajoja. Mutta se, että muutama "laji" jää pois, ei sulje muita pois. Onneksi. Ja onneksi sitä valinnanvaraa on mielettömästi!

Liikkuminen jatkuu siis normaalisti. Kaikkea teen edelleen, jatkan tätä muutosta niin kuin ennenkin. Vähän varovaisempi joudun olemaan punnerrusten kanssa, ettei kohta ole nenä poskella siksi että käsi ei kantanutkaan... Se olis aika nolo selitys kertoa töissä, miksi naama on kuin nyrkkeilyottelun jäljiltä... ei ehkä menisi läpi :D

Huomenna menen kuuntelemaan Jutta Gustafsbergiä Espooseen, joten aamusali kutsuu. Huomiseksi ei ole suunnitteilla taukopäivää, joten liikunta otetaan siis aamuun. Viikonloppu meneekin tiiviisti liikkuessa :) Toivotaan että Jutalla olisi jotain vinkkejä, joista saisi erilaista motivaatiota ja intoa myös omaan liikuntaviikon rakennukseen. Ja siihen ruokavalioonkin.

Ei se liikkuminen ja oikein syöminen ihan turhaa ole ollut, koska jouluna kerrytetyt kilot on nyt poissa ja nyt virallisesti jatkan matkaa siitä mihin ennen joulua jäin. Paljon hyviä asioita tähänkin päivään, kädestä huolimatta.

Kiitos sinulle lukija tsempeistä tämän blogi-vuoden aikana ja tästähän me vain jatkamme matkaa :) Katti porskuttaa edelleen, se löytää uusia lihaksia kropastaan ja aikoo vielä lunastaa lupauksensa ;)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Rakkaudesta vatsalihaksiin

"Huuda, huuda ilosta. Huuda, huuda vapaudesta ja huuda, huuda onnesta...." Voisinko lisätä tuohon vielä, että huuda endorfiinikännin riemusta :)

Tänään combatissa koettua. Mahtava fiilis, endorfiinit jyräsi. Keuhkoihin sattui niin maan perusteellisesti, jalat huusi hoosiannaa ja hiki virtasi ensimmäisen kerran lätäköksi asti lattialle. Ja kuitenkin, vaikka jossain vaiheessa tuli sellainen olo ettei voi enää yhtään enempää laittaa peliin, niin silti sitä sai vähän lisää tehoa ja vauhtia. Ihan mahti fiilis!! Jos koskaan ei työnnä itseään rajojensa yli, ei voi kehittyä... Tänään mentiin kohinalla taas rajoja rikkoen :) Moni liike kaipaa hiomista, edelleenkin. Karaten nopeat iskut takaa ei iske mun koordinaatioon ollenkaan ja toinen käsi tekee aina jotain ihan muuta. Mutta se on harjottelun puutetta, ei mitään muuta! Hiukan jäin harmittelemaan thunderkickin puutetta, mutta en usko että olisin selvinnyt sitä... Niin täydellisesti oli mehut poissa, joten sen opettelu jääköön ensi kertaan. Combatissa on vatsalihaksissa vähän punnerruksia tässä ohjelmassa. Potkunyrkkeilyssä oli pakko punnertaa miesten punnerruksia ja asento etsittiin eri tavalla kuin mihin olin tottunut. Mutta sieltä opitulla miesten punnerrukset alkavat sujumaan puolikkaina. Joo, ne on vaan puolikkaita, mutta silti. Jotain pienen pientä kehitystä edes nähtävissä ;) eikä noi miesten punnerrukset satu olkapäihin / ranteisiin kun haen asennon toisella tavalla alhaalta lähtien. Jos etsin sitä ns. yläasennosta (kontaltaan) jää kädet ihan liian eteen enkä jotenkin "pääse" tarpeeksi käsien päälle.... Hiomista, hiomista... Sitähän tämä on. Jatkuvaa hiomista :)

Cx combatin perään. Tänään se tuntui niin tuskalta, että niitä ylimääräisiä lepotaukoja oli ihan pakko pitää. Harmitti niin vietävästi se, että ne olemattomat vatsalihakset on surkastuneet kokonaan pois ja joutuu taas alottamaan ihan alusta. Tai no, tuskin ihan alusta sentään.... Mutta aika lailla on joutunut palaamaan takaisin päin. Toisaalta se kehitys ja jonkin tietyn harjoitteen puute. Sen näkee heti tällaisissa asioissa. Ja se hiivatin sivulankku!! Vasemmalle asento löytyy, se pysyy kasassa asteen paremmin. Mutta oikealle se on ihan hukassa. Täydellisesti hukassa. Olkapäähän sattuu, pohkeet kramppaa ja olo on kuin solmuun vedetyllä mustekalalla... Asento ei siis ole niin kuin sen pitäisi olla. Peilin eteen joutaa harjoittelemaan, ei siinä muu auta. Mä olen saanut loistavan opastuksen asennon etsimiseen, joten kyse on vain harjoituksen puutteesta. Tärinän saan aikaiseksi kahdessa sekunnissa, eli johonkin se kai menee niin kuin pitää?

Tämän viikon hiljaa mielessä lausuttu tavoite on täyttynyt. Kolme kertaa pitäisi päästä cx:ään. Ensi viikolle on uudet tavoitteet ja ensimmäistä kertaa mun alkaa tekemään mieli päästä kokeilemaan grittiä. Oon suorastaan kauhuissani, koska se on tunti jossa mä tulen saletisti kuolemaan :D Mutta mieli tekis mennä jo kokeilemaan... On sovittu treenikamun kanssa, että korkataan tuo tunti 28.11 mutta entäs jos... Jos kuitenkin menisi aiemmin? Pitänee suunnitella asiaa vähän tarkemmin :) Se, että himoitsen ko. tunnille pääsyä pelottaa ja ihastuttaa yhtä aikaa. Tarkoittaako tämä että oma käsitys itsestä ja niistä omista rajoista on muuttunut taas kerran? Se entinen "enhän mä voi..." on muuttunut siihen suuntaan, ettei mikään ole mahdotonta. Ja kuitenkin, jokaisella tunnilla voi himmata jos tuntuu kuolema kolkuttelevan... Eli rohkeasti mukaan vain!

Mitä jäi käteen tästä päivästä. Hmm. Isäinpäivä, mulle vuoden turhin päivä... Mahtava endorfiinihumala ja mieletön tunne! mä olen elossa, pystyn ja kykenen, I can do it! Pieni kolaus itsetunnolle sivulankkujen suhteen, mutta siitäkin mennään yli. Taistelijan esimerkki. Arvostan ja kunnioitan suunnattomasti tuota Taitselijaa. Tästä päivästä jäi käteen siis paljon. Paljon hymyjä, hyvää mieltä, ylitettyjä rajoja, hikoiltuja lammikoita, kipeitä vatsalihaksia ja paljon paljon muuta. Tämä päivä oli rakkautta vatsalihaksia kohtaan <3

Katse kohti uutta viikkoa, uusia haasteita ja ennen kaikkea uusia ihania tunteja :)

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

pyöritystä riittää

Uusi viikko, uudet kujeet. On ollut ihana seurata lukijamäärän tasaista kasvua :) Kiitos siis juuri sinulle kun käyt kurkkaamassa :)

On vasta keskiviikko ja väsymyksen määrää ei pysty sanoin kuvaamaan. Uusi työ, josta todellakin pidän, vie mehut ihan 6-0. Ei sitä muistakaan, miten kuluttavaa on kun joudut ajattelemaan kaiken minkä teet, etkä voi hoitaa mitään "tuosta vain ohi mennen". Mutta toisaalta se on myös ihanaa. Se saa miettimään omia toimintatapoja ihan uudella tavalla ja myös kyseenalaistamaan omat systeemit ja menetelmät.

Sunnuntaina telottu polvi on oikutellut hiukan ja maanantain KB:ssä jätin lämmittelyjuoksun ja hypyt väliin. Onneksi Delcio ymmärsi yskän ja sain ihan toisenlaisen lämmittelyn, siinä kyllä hikeä pukkasi :D Eli tehokkaasti lämpeni kroppa silläkin. Ja sitten koko tunti potkuja... etupotku, sivupotku, alapotku ja viimeinkin se mitä rakastan; hyppypotku :) Toisaalta oli hyvä, että kädet sai toipua, viikonlopun nyrkkeilysessiot verotti kiitettävästi käsiä, joten treeni meni kyllä ihan nappiin. Ja vielä tänäänkin on jalat kuin puuta, niin hyvin se kävi reisiin :D

Pidin eilen kiinni taukopäivästä, koska niin olin suunnitellut. Tänään töissä oli niin hektistä että koko päivä vedettiin aamupalan voimalla, josta johtuen ei ollut mitään toivoa jaksamisen suhteen, että olisi suunnannut pumppiin. Toisaalta ehkä ihan hyvä vähän antaa kropalle toipumisrauhaa. Eikä se tuolle polvellekaan tee hyvää, että hyppii joka päivä jossain.

Huomenna on tiedossa koulutusta "kirkonmäellä" eli Meilahdessa (mistähän toikin nimitys on aikanaan lähtenyt?) joten illan KB tunti jäänee välistä. Juniorille tulee liian pitkä aika olla kotona jos menen meikusta suoraan potkimaan ja kamojen raahaaminen ympäri etelä-suomea junassa ei hirveästi houkuttele. Ja sekin että koulutus loppuun ehkä jo neljältä, tarkoittaa että myöhästyisin vähintään. Joten ehkäpä mulle tulee huomennakin taukopäivä tai sitten menen omalle salille vain crossaamaan tms. Katsotaan huomenna. Tämä viikko on muutenkin hektinen, vain kaksi kokonaista työpäivää työyksikössä mutta viiden päivän hommat. Kaksi puolikasta työpäivää (molempina iltapäivä koulutusta) ja yksi koulutuspäivä. ensi viikolla yksi vapaapäivä ja yksi koulutuspäivä, eli kolmena päivänä tehdään viiden päivän hommat. kuulostaa siis houkuttelevalta :D Ainakaan ei voi sanoa, että tuossa yksikössä istutaan ja facetetaan päivät ja juodaan vain kahvia ;)

Syksy siis tulee, säät viilenee, illat pimenee ja ruokavalio... Noh, siitä ruokavaliosta taidan tehdä ihan oman postauksen, siitä on niin paljon pohdittavaa ja pähkäiltävää, ettei tähän perään enää viitsi sitä laittaa ;)

Ihanaa puoliväliviikkoa juuri sinulle!

ps. tulipas juuri mieleen, että jos sulla on kysymyksiä joihin haluat vastauksen, aiheita joista haluat kuulla tai jotain muuta ehdotettavaa  niin heitäpäs viestiä / kommenttia. En ole laihdutuksen tai elämäntaparemontin asiantuntija muuta kuin omalla kohdallani, joten voin vain kertoa miten jokin asia on minulla toiminut. ehkä siitä on kuitenkin apua jollekin toiselle :)

lauantai 7. syyskuuta 2013

Ajatuksen virtaa kuluneesta viikosta

Huh! Ensimmäinen työviikko uudessa työssä on takana ja myöskin ensimmäinen virka-ajan viikonloppu käsillä. Mä alan hiljalleen ymmärtämään miksi ihmiset odottaa sitä perjantaita :D Vuorotyöläisenä kun vapaat on miten sattuu, ei viikonpäivillä ole niin merkitystä. Mutta kun tekee virka-aikaa, on viikonlopullakin ihan uusi merkitys. Ihana sellainen :)

Viikko on mennyt kauheaa vauhtia ja aika on ollut kortilla. Siksi myös blogin päivittäminen on ollut vähän taka-alalla ja tekstiä on tullut vähemmän. Mutta täällä siis ollaan :)

Treeneihin ja ylipäätään liikuntaan alkaa tulla pientä rytmiä. Koitan pitää 1-2 lepopäivää viikossa, toinen niistä on tiistai ja toinen sitten periaatteessa joko perjantai tai lauantai. Paitsi tällä viikolla... Nämä on niitä hyviä lupauksia joista on vaikea pitää kiinni kun on herkkuja tarjolla liikuntakalenterissa. Meidän salilla on nimittäin nyt parina lauantaina ainakin potkunyrkkeilyä tarjolla ja koska oon siihen niin koukussa, on sinne pakko päästä. Ainoa huono on sitten se, että eilen ei ollut lepopäivä, eli tämä viikko mennään yhdellä taukopäivällä. Ja kieltämättä siltä se hiukan tuntuu kropassakin.

Se mikä on muutos aikaisempaan, niin tuplatunteja ei ole, eli joka päivä on vain yksi tunti liikuntaa. Kunhan tuo työtilanne vähän rauhoittuu eikä vie ihan kaikkea energiaa, jaksan ehkä pari kertaa viikossa myös tuplatunnin. Lähinnä siis combat+cx sunnuntaina ja pump+cx keskiviikkona. Ehkä jonain maanantaina voisi ajaa potkunyrkkeilyn jälkeen omalle salille crossaamaan :) ei huono idea sekään.

Virka-aikaan siirtyminen on tehnyt sen, että illalla on pakko mennä ajoissa nukkumaan koska ei ole sitä iltavuoroa seuraavana päivänä jolloin sai nukkua aamusta vähän pidempään. Kello soi ihan liian aikaisin joka päivä. Töissä ajatustyö vie mehut aika kiitettävästi koska uutta asiaa on ihan hirveän paljon ja ohjelmia saman verran. Joutuu käyttämään ajatustyötään että muistaa kaikki klikkaukset. Mutta tästä se homma etenee.

Kuluneen viikon aikana jouduin ensimmäisen kerran siihen tilanteeseen, että mieli teki jättää menemättä tunneille. Kun tekee pitkää päivää töissä ja on ihan finaalissa neljältä lähdössä kotiin, olisi ihana vain jäädä sinne sohvan pohjalle lepuuttamaan. Onneksi lähtötilanne on niin hyvin vielä mielessä, että sohva ei ole vienyt voittoa vaan olen pitänyt kiinni liikunnasta. Ja jatkossakin aion siitä pitää kiinni kynsin ja hampain. Joka ikinen päivä olo on ollut virkistynyt kun on tullut salilta kotiin, yksikään liikkumaan lähtö ei ole ollut turha. Vaikka on mun rehellisesti myönnettävä, että välillä se lähteminen on ollut todella vaikeaa.

Maanantain potkunyrkkeilyn mustelmat alkavat haihtumaan ja torstaina kokeiltiin jälleen ihan uusia juttuja ja jouduin jälleen tilanteeseen, että omat rajat on pistettävä uusiksi. Delcio huusi tahtia vieressä ja ihan kesken kaiken nyrkkeilysession se sitten pyysi lopettamaan ja oli hetken hiljaa. Sitten se totesi neutraalilla äänellä että "you used to give up very easily, right?" Totesin siihen, että joo, entisessä elämässä kyllä mutta en enää. Siihen se jatkoi, että sen näkee. Että mä laitan kaiken peliin, yritystä löytyy enkä sano etten mä pysty tai osaa. Hetken aikaa jatkettiin mun parin kanssa annettua tehtävää, kun hän sitten taas totesi että mä tarvitsen toisen parin. Sellaisen josta saan vastusta. Ja kun mulla on niin ihana pari, josta en haluis luopua :)

Nuo sanat on soineet päässä useamman kerran. Puhuttiin muutakin torstain harjoitusten aikana ja eräs hänen neuvonsa on ollut myös mielessä paljon. Tänään päätin sitten noudattaa tuota neuvoa ja pakko sanoa että ne iskut ja potkut lähti ihan toisella tavalla tämän päivän tekniikkatunnilla. Mä voisin mennä huomenna kyllä iskemään säkkiä edes pikkuriikkisen ennen combattia :)

Näillä siis jatketaan. Paino tippuu hitaasti, melkein tuntuu että ihan liian hitaasti. Mutta pääasia että tippuu. Vaikka se olisi vain se 100gr viikossa, niin sekin on kotiin päin :) Ja välillä tarttee tätä hitaampaa pudotustakin. 43kg on rikki ja seuraavaa lähdetään taas tavoittelemaan :) Hyvä näin.

Koitan päivitellä vähän useammin taas, kunhan ajatus juoksee astetta kirkkaammin :)

maanantai 2. syyskuuta 2013

Sattuu!

Auts, auts, auts... Jokainen pienikin liikahdus saa kivahtamaan ääneen. Sattuu, mutta kierona ihmisenä nautin tästä kivusta!

Jälleen on korkattu yksi potkunyrkkeilyviikko ja joka ikisen tunnin jälkeen rakastan tuota lajia entistä enemmän! Opettaja, Delcio, on ihan mahtimies! Enpä muista leikkineeni hippaa sitten lapsuuden, mutta viime viikolla leikitty hippa ei ollutkaan ihan tavallista. Jos sai osumia, joutui punnertamaan ja äkkiä sitä oppi kyllä väistelemään osumat. Asioita voi opetella niin monella tavalla.

Tänään tunnin aluksi mun "taisteluparini" esitteli komeita mustelmia, jotka olin saanut hänelle aikaan viime torstaina. Hivenen hävetti, osuinko niin kovaa? Ja toisaalta mieltä hiveli, että potkut ovat alkaneet löytää perille ja niihin on tullut voimaa!

Tänään sitten opeteltiin erilaisia potkuja ja sain uuden parin. No tuosta nuoresta naisen alusta lähtee sitten ytyä kuin pienestä kylästä, lopputuloksena se että nyt on vuorostaan mun kyljet ihan sinisen kukertavat. Molemmin puolin :D Tajusin potkujen lomassa kun jokainen tärähdys todellakin jo tuntui, että vuosi sitten olisi ollut paljon pehmustetta ja ei olisi tuntunut missään. Nyt alkaa luut olemaan "pinnassa" joten tuntuma on toisen lainen.

Siksi iloitsen jokaisesta iskusta ja potkusta joka aiheuttaa vähän tuntumaa kroppaan, se on kuulkaas mahtava tunne!

Mun juniori, siis koira, on ihan kamala kiipeämään syliin. Kokoa sillä on, niin kuin labradorilla kuuluukin ja painoa noin 40kg. Viikonloppuna erään kerran kun se oli kiivennyt syliin, nousin tuolista ja kannoin sen toiseen huoneeseen. Ensin ajattelin, että kamalaa miten se voikin painaa niin paljon, kunnes tajusin että sehän painaa vähemmän kuin mitä mulla oli vuosi sitten mukana ihan omasta takaa. Jotenkin se realisoitui taas tuonne jonnekin tajuntaan, mitä oikeasti olen kropastani saanut pois. Kamalan painolastin ainakin vähemmälle. Nivelet tykkää ihan varmasti, kuten koko mimmikin :)

Viime perjantain pumppi olikin sitten ihan "tappomeininkiä" kropalle. Perjantaina illalla kävely ei oikein enää luonnistunut, sisäreidet huusi hoosiannaa ja lauantaina en meinannut päästä sängystä ylös. Tuota lihaskipua olen kaivannut paljon, jotenkin välillä tuntuu että tekipä mitä tahansa niin ei saa tuntumaa. Nyt kuitenkin on alkanut taas löytymään se "tuntuma" jota on ollut ikävä.

Kai mä olen jotenkin kieroutunut, mutta mä nautin tästä kun sattuu. Kun tiedän, mistä kipu tulee ja tiedän itse tehneeni sen eteen jotain. Olen itse ansainnut sen kivun ahertamalla takapuoli verillä itseni eteen. Ja niin se on niiden mustelmienkin kanssa, ne on niitä voitonmerkkejä joita pieni ihminen haluaa nähdä edes joskus :) Niistä sietää olla ylpeä :)

perjantai 30. elokuuta 2013

Rajoja ja uusia elämyksiä

Omia rajoja on hyvä rikkoa säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänään pienen yllytyksen voimalla uskaltauduin Sh'bam tunnille. Minä, joka olen syntymässä saanut kaksi vasenta jalkaa (ja erään ystävän sanontaa lainaten, nekin on väärin päin takapuolessa kiinni), menin tunnille ilman odotuksia. Tai odotin mä että pääsen nauramaan ja sitä kyllä sain koko tunnin edestä :) En voi sanoa, ettei ikinä enää, sillä tunti oli kyllä hauska ja aika kului nopeasti. Ehkä mä vielä toisenkin kerran uskaltaudun ko. tunnille ;) ja ehkä pienen harjoittelun jälkeen saattaa se lantion keikutus ja ballerinahypyt löytyä ;)

Tässä menneinä päivinä olen jälleen kokenut useita ahaa-elämyksiä. Oon saanut ihanaa palautetta töihin paluun jälkeen työkavereilta ja kolleegoilta, nuo ihanat kannustavat sanat auttavat jaksamaan tällä tiellä. Ehkä ensimmäisen kerran elämäni aikana alan ymmärtämään että mä pystyn ja voin. Ei oikeasti ole paljon niitä asioita joita en voisi tehdä esim. ylipainon vuoksi. Tai siksi etten jaksa. Ja sen tajuaminen on ollut vapauttavaa! 

Olen vieläkin vähän ihmeissäni ettei kunto ole loppunut kesken potkunyrkkeilyssä, päin vastoin olen mm. joutunut tekemään sellaisia vatsalihasliikkeitä joita en ole kuuna päivänä ajatellutkaan pystyväni. Saati kuullut niistä. Tai jaksanut juosta porukan mukana siinä missä muutkin. Ja ehkä se suurin ihmetys on ollut, että pakon edessä ne miesten punnerruksetkin onnistuu :D 

Tänään ja huomenna olisi Helsinki Workout johon olin ilmottautunut ja lippukin on olemassa. Kuitenkin viikko on ollut rankka henkisesti ja fyysisestikin ja ensi viikolla alkaa uusi työ, joten päädyin jäämään kotiin. Toisaalta harmittaa että rahat menee hukkaan, mutta tapahtumia tulee vielä. Joskus pitää laittaa itsensä etusijalle. Me ollaan nyt juniorin kanssa opeteltu elämää kahdestaan kun vanhus on poissa. Sekin on tärkeää, niin mun stressaamisen kannalta kuin naapureidenkin vuoksi.

Mä olen tehnyt itseni kanssa nyt sopimuksen. Koska ranne alkaa viimein kestämään vähän jo jotain, on aika lisätä haastetta myös koko keholle. Niinpä himmailut ja muu "vähän sinne päin" - tekeminen saa jäädä ja nyt laitetaan kaikki peliin. Siis ihan kaikki. Pumpissa olenkin alkanut lisäämään joka biisissä painoja vähintään ne kilon kiekot lisää joka kappaleessa ja esim kyykkyjä ei enää tehdä alle 10kg painoilla. Eräs ohjaaja onkin monta kertaa sanonut että ne pienet painot on pahimmat koska siinä ehtii keskittymään lihaskipuun mutta isommilla painoilla kaikki keskittyminen menee tekniikkaan eikä kipua huomaa. Ja sen sain todeta tänään kyllä täysin todeksi. Oli kroppa ihan hapoilla kappaleen jälkeen, mutta kipu iski vasta kun lopetti. Se ihana kipu :) Samoin crossingissa, joka kerran kun käsky käy lisätä vastusta, sitä lisätään. Vaikka vain se pari milliä, mutta sitä lisätään. Sitä vartenhan sinne on menty, että kunto kasvaa ja tapahtuu edistymistä! 

Mä olen aikaisemmassa elämässä ollut irtokarkkien orja ja suurkuluttaja. Lupasin täksi perjantaiksi itselleni herkkupäivän ja kaupasta mukaan tarttui lemppari irtokarkkeja, sipsejä ja dippiä. Karkeista söin puolet (ehkä noin 120gr) ja sipseistä pari kourallista. Dippi on koskematta, koska noi ei maistu millekään. Tai ei ainakaan hyvälle. Niin se makuaisti muuttuu, kun et jotain syö vuoteen :D 

Tutkailin tässä viikolla tämän vuoden liikuntamäärää ja oli itselle kyllä positiivinen yllätys, että 8 kuukauden aikana on kertynyt 226 tuntia liikuntaa. Entiselle sohvaperunalle se on paljon ja iso muutos edelliseen. Kun kuitenkin niitä taukoja on ollut about 8 viikon verran. Ja vieläkään mulle ei ole tullut sitä tunnetta, että mun olisi pakko mennä jollekin tunnille. Ei, aina lähden sinne omasta vapaasta tahdosta. Joskus vähän yllytettynä tai väsyneenä, mutten koskaan ole joutunut väkipakolla menemään. Eikä vieläkään ole hiipinyt sitä ajatusta että taas tänään on pakko mennä kun kerran siitä maksaa joka kuukausi. Into ei ole siis laantunut, vieläkään.

Syksyksi on heitetty haaste. Mä olen kertänyt bootcampin ja gritin aika kaukaa koska en koe että mun kunto riittäisi sinne. Mutta nyt mut on epävirallisen virallisesti haastettu molempiin ennen joulua. Eikä auttanut vaikka koitin, jos ei määriteltäis sitä vuotta vielä ;) Kyllä se kuulemma tänä syksynä tapahtuu :D siitä on siis hyvä lähteä tavoittelemaan uusia rajoja joita voi rikkoa... Apua :D 

Mutta hei, jos sen fitnesskissan haluaa vapauttaa, on sen eteen tehtävä myös töitä ja kokeiltava uusia juttuja :) Eikös vain :)

tiistai 20. elokuuta 2013

Potkuja ja nyrkkeilyä, potkunyrkkeilyä :)

Eilen se alkoi! mä olen vieläkin ihan pilvissä ja fiiliksissä! Nimittäin potkunyrkkeily :) mä olin jo luopunut siitä ajatuksesta, että saisin sen nyt syksyn ohjelmistoon. Olin ajatellut että ensi keväänä sitten uusi yritys... Mutta eilen sain puhelun, että mulle on paikka eilen alkavassa ryhmässä. Se oli mulle varattu jo silloin huhtikuussa mutta teknisten ongelmien vuoksi viesti ei tullut mulle asti koskaan perille. Onneksi kyselin asiaa viime viikolla :)

Hiukan on tänään ollut kroppa kipeä. Sen verran erilaista harjoitusta se on. Mutta ihanaa! mä olin jotenkin aatellut että ei me oteta kontaktia vielä pitkään aikaan ja mulle sanottiinkin että aloitetaan pehmeästi... No eipä muuta kuin ekalla tunnilla heti iskemään ja potkimaan paria :D Loistavaa!!!

Oli ihana ja positiivista huomata, että kunto on todella kasvanut, sillä mä pysyin raavaiden miesten juoksutahdissa mukana ja alkulämppä sujui ilman "10 punnerruksen rangaistusta" mutta kyllä me saatiin jokainen punnertaa senkin edestä :D jösses... Endorfiinit antoi kyllä ihan uskomattomat voimat ja osa meni varmaan näyttämisenkin halusta mutta miesten punnerruksia vedin muiden mukana koska käsky oli niitä tehdä ;)

Delcio on ihan mahtava opettaja! Ei sitä turhaan kehuta enkä ihmettele miksi se valmentaa parhaita tuolla muilla saleilla. Selkeät ohjeet ja näyttää miten homma toimii. Eikä combat ole mennyt ihan hukkaan mun kohdalla, koska asennot ja lantion kierrot löytyi heti.

Kaksi kertaa viikossa siis tätä ihanuutta parin kuukauden ajan! voi että, mä taidan olla koukussa yhden kerran jälkeen jo :)

Tänään oli hirveä himo mennä omalle salille iskemään säkkiä, mutta järki oli otettava käteen. Ei vielä. Ensi viikolla ehkä, mutta ei ihan vielä. Toisaalta pitäisi takoa kun rauta on kuumaa, mutta ranne ei kestä vielä enempää iskuja, mitä harjoituksissa tulee. On pakko vaan malttaa ottaa iisisti.

Uudelle salille meneminen ei ollut niin kamalaa kuin vuosi sitten, mutta sen sain kyllä heti todeta että siihen ensimmäiseen tunteeseen kannattaa luottaa. Silloin vuosi sitten kun menin Feeniksin ovista sisään, tunsin heti olevani tervetullut ja tulevani kotiin. Tämän toisen salin kanssa ei voi sanoa samaa... Eikä siitä sitten enempää. Mutta vahvistui itselle, että valitsin todellakin oikean paikan vuosi sitten enkä tuollaisesta keitaasta luovu ihan kevein perustein! Koti on koti, vieraissa on kiva käydä mutta kotiin on ihana palata! Sen sain todeta eilenkin kun tunnin jälkeen suuntasin omalle salille palauttelevaan crossingiin.

Mutta ihana iso ilo! Yksi unelma on jälleen toteutunut, jonka en uskonut koskaan tulevan todeksi!