Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inbody. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inbody. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kun positiivinen todellisuus iskee

Mä olen ihan onnesta sekaisin ja sanaton. Toisaalta kauhuissani ja silti niin super iloinen. Tiedätkö sen tunteen, kun olet aina, koko ikäsi halunnut jotain joka on ollut saavuttamattomissa? Josta ihmiset toinen toisensa perään sanoo, että älä unelmoi, se on mahdotonta? Ja kuitenkin salaa haaveilet siitä ja toivot että jonain päivänä... Että jonain päivänä se voisi olla totta. Voisit näyttää itsellesi ja samalla ehkä vähän muillekin, että pystyt mahdottomiin (tai ainakin sellaiseen, jonka joku toinen väittää olevan mahdotonta). Että kaikki on mahdollista kun teet työtä unelmasi eteen.

Tänään oli ravintovalmennuksen treffit. Periaatteessa viimeiset jos mukaan ei lasketa seurantatapaamista heinäkuussa. Edellisestä tapaamisesta on pari viikkoa aikaa ja olin henkisesti niin valmistautunut sihen, että mitään ei ole tapahtunut. Varsinkin kun takana on pari viikkoa liikuntaa minimillä. Vaikka tiedän, että liikunta tukee painonpudotusta ja tulokset tehdään siellä keittiössä, on sen sisäistäminen ollut kuitenkin oma haasteensa. Hiljalleen mun tajuntaan alkaa iskea se totuus, että näin todella on. Ihan oikeasti.

Kuitenkin kahdessa viikossa on vyötäröstä lähtenyt 6cm. Siis 6cm !?!?! Ja mä en ole mielestäni tehnyt mitään! Mutta jotain mä olen tehnyt oikein. Nimittäin syönyt. Pitänyt kiinni siitä että kalorit tulee täyteen, että proteiinit, hiilarit, kuitu ja se tärkein rasvat, tulee joka päivä syötyä. Mennyt orjallisesti annettujen ohjeiden mukaan, vaikkakin jättänyt päiväkirjan pidon pois. Mä olen todella oppinut jotain :)

Tämä juna on mennyt todella lujaa vauhtia, että ajoittain on tuntunut vaikealta pysyä matkassa mukana. Kroppa menee ihan omia raiteitaan ja pääkoppa seuraa jossain sivuraiteella perässä. Matka on kestänyt jo reilut 9 kk ja nyt vasta oma ajatusmaailma alkaa olemaan tahdissa mukana.

Tänään kävin InBodyssa ja kun vertasin lappuja toisiinsa, joiden välillä on 3kk aikaa, aloin viimein tajuta tilanteen. Mä olen saavuttanut paljon. En ilman apua, ehei! Mutta oikeasti, saavuttanut jotain josta mulle on sanottu aina että se ei ole mahdollista. Kun vaa'an lukemat valuvat yksi toisensa jälkeen alaspäin ja mittanauhasta roikkuu enemmän vapaana kuin meikäläisen ympärillä. Sitä ei vain sisäistä ihan heti.

Mutta tänään se jotenkin jysähti. Melkein 37kg ja vyötäröltä on nyt lähtenyt 41cm. Se on melkein puoli metriä. Ihan oikeesti! Vaikka voisin hyppiä ilosta ja riemusta, vetää nuo lukemat hiljaiseksi. Ne helpotuksen kyyneleet, kun viimeinkin pystyt siihen mihin kukaan ei uskonut sun pystyvän. Kun tajuaa, että ovet on oikeasti auki ja voit tehdä ihan mitä tahansa. Ja tajuaa sen, että ns. normaalipaino on ihan kohta oven takana. Ja kuitenkaan sitä ei oikeasti pysty vielä käsittämään kunnolla.

Todellisuus on viimein iskenyt. Positiivisesti. Olen onnellinen siitä, että olin valmis ottamaan kaiken avun vastaan, mitä tarjolla on. Ilman mun superihanaa ravintovalmentajaa tämä ei olisi onnistunut! Kyllä, mä tein työn itse, mutta jos ohjeet olisi olleet väärät tai niitä ei olisi ollut, tulos olisi jotain toisenlaista.

Viimeinkin voin todella alkaa uskomaan ravintovalmentajani sanoja "sä osaat tämän". Näyttää siltä, että oikeasti osaan, kun vain uskallan myöntää sen itselleni :) Se Fitnesskissa, se on heräämässä eloon :)

Ja ne unelmat, niitä ei pidä koskaan haudata vaikka ihmiset sanoisivat mitä tahansa!

torstai 14. helmikuuta 2013

Pienen sydämen iso ilo

Pienestä voi ihmislapsen sydän olla sykkyrällään, pienistä asioista se onni lopulta koostuu! Tiedäthän sen tunteen, kun sydän melkein pakahtuu onnesta ja kiitollisuudesta?

Maanantain tuntien keskeytys harmitti ihan vietävästi ja tiistain pidin selkeästi lepopäivänä. Myönnän rehellisesti, että korpesi ja kovaa, tiistaina olisin halunnut tehdä vaikka mitä ja mennä jos jonkin näköiseen jumppaan. Mutta ei, kehoa on kuunneltava joten lepoa ja ravintoa sydänlihaksellekin.

Keskiviikkona koitti sitten jännitysten päivä. Monen monta asiaa :) Ensinnäkin paljon hyviä jumppia tiedossa, ravintovalmennuksen osa 1 loppuisi ja edessä olisi viimeinen tapaaminen. Lisäksi inbody-mittaus ja loma loppui, eli yövuorot olisi edessä, miten ihmeessä sitä osaa taas syödä oikein kun se syöminen on koko loman ajan ollut vähän hukassa....

Aamu alkoi siis loistavalla jumppasessiolla, ensin cx ja perään 45min crossing. Sitähän sanotaan, että jos tippuu hevosen selästä, on sinne kivuttava pikimmiten takaisin. Kieltämättä vähän jännitti, miten mun kävisi crossingissa, alkaisiko taas tykyttää ja joutuisin jättämään leikin kesken. Otin siis vähän varovaisemmin ja kevyemmällä tahdilla / vastuksella. Lopputulos oli hyvä, lihakset kertoi että jotain oli tehty, hiki virtasi ja kuitenkin olo oli loistava! Hieno aloitus keskiviikkoon :)

Olin suunnitellut selkeän ohjelman päiväksi, jumppien jälkeen ruokaa ja nukkumaan. Nukkumatti vain oli karannut muualle, joten ei tullut uni. Yövuoro koittaisi siis 5 tunnin yöunilla edelliseltä yöltä.

Ilta koitti ja Inbody mittaus. Tuo mittaus, johon mulla on suloisen katkera suhtautuminen :D Toisaalta mua harmittaa hirveästi etten viime elokuussa, projektin alussa, uskaltanut mennä mittaukseen koska nyt olisi nähnyt jo tulosten suunnan. Se olisi siis ensimmäinen kerta tuon laitteen päällä... Ja mun täytyy sanoa, että vaikka tulos ei monien mielestä ole ollenkaan hyvä, päin vastoin, niin mulle se oli loistava! Mä olin niin onnessani tuosta tuloksesta ja mukaan saamastani raportista! Ihanaa!! Ja suunta on niin loistava, että tästä on todellakin hyvä jatkaa matkaa :)

Inbodyn perään ravintovalmennukseen. Tapaaminen olisi tällä erää viimeinen. Mutta. Sieltä tulee aina se mutta. Pari viikkoa sitten päätin, että ravintovalmennus jatkuisi vielä toiset 3 kuukautta, koska se pitää mut ruodussa ja oikealla tiellä. Niinpä siis eka ravintovalmennus laitettiin pakettiin ja samalla käynnistettiin seuraava. Nyt kun tätä kirjoitan, ei ole mahdollista laittaa väliaika mittoja, mutta laitan lähipäivinä vähän päivitystä mittojenkin suhteen.

Ja mikäpä kruunaisi täydellisen päivän paremmin, kuin BodyPump ja ihana aurinkoinen ohjaaja sitä vetämässä :) Sieltä oli ihana hakea virtaa yövuoroihin ja nautiskella lihasten huudosta. Perskankku on kyllä iloinen jumpista, siihen sattuu vieläkin :D

Pienessä on ne ihmisen ilot. Mä olen viime päivien aikana taas kerran saanut todeta, kuinka onnellinen olen. Mulla ei ehkä ole kaikkea sitä, mistä olen unelmoinut, mutta mulla on paljon muita asioita joista iloitsen. Jotka tuovat elämääni sisältöä ja auttavat jaksamaan arjessa eteenpäin.

Suurin asia, mistä pieni sydämeni iloitsee tänään, on ihmiset, eritoten nuo kolme, joihin olen saanut tutustua viimeisen 6 kuukauden aikana. Tämän matkan aikana! Ilman heitä, tämä matka olisi pysähtynyt jo kauan sitten.

Ja koska Ystävänpäivän puolelle meni tämäkin päivitys toivotan oikein ihanaa ystävänpäivää jokaiselle blogissa vierailevalle! Toivon että sinulla on ihmisiä ympärilläsi, iloitsethan heistä :)