Karu todellisuus

Joskus ihmisen pitää mennä "tunnelinsa" loppuun asti, että herää koomasta ja tajuaa tilanteen. Näin on käynyt mullakin. Vaikka koko ajan olen tiennyt, ettei tämä tie johda mihinkään. Tämä polku jolle hairahduin viime vuonna, ei johda sitä palkintoa kohti, jota tavoittelen. Ja kuitenkin olen vain jatkanut kulkemista yhä eteenpäin ja eteenpäin.

Viimeiset pari viikkoa on mennyt jälleen taudin kourissa. Taas yksi ab-kuuri ja rtg-kuvia. Aina sama vastaus: tauti jyllää edelleen, ota iisisti. Ja mä olen ottanut. Kirjaimellisesti. Olen vain syönyt, maannut, tuskaillut ja pyörinyt itsesäälin aallokossa. Ei musta ole tähän, ei se riitä mitä teen, ei tästä tule valmista. Ja niin edelleen. Olen syyttänyt tautia kun hengästyttää. Mutta vaatekaappi on armoton mittari. Kun vuosi - puolitoista sitten pistin kaapin uusiksi, en hankkinut sinne enää yhtään venyvää vaatetta. Ei yhtään sellaista makkaroille armollista kudetta. Vaan kaikki hankinnat oli niitä, joista näkisi heti, että metsään ollaan menossa. Ja nyt ollaan tilanteessa että vain muutama on hyvän näköinen päällä eikä ahdista. Silti se ei ole riittänyt herätykseksi.

En oikeastaan osaa sanoa, mikä mättää. Miksi juna menee väärillä raiteilla ja miksi sen vauhti on niin vaikea pysäyttää. Juuret kaikessa on pitkälti kelpaamattomuudessa. Siinä, ettei mikään riitä, mitä on. Tiedän, että riitän sellaisena mutta silti se palaute jota on vuosia saanut, elää syvällä sisällä. Kuinka paljon ihminen on valmis muuttumaan kelvatakseen muille?

Eilen päätin, että junan on pysähdyttävä. Se ei auta, että ajattelee aina vain jotta huomenna. Tai ensi viikolla. Tai kesällä. Tai sitten kun on taas vuorotyössä. Tai... Selityksiä ja tekosyitä, niitä riittää niin paljon kuin tahtoo. Niinpä päädyin pitämään eilen mässäyspäivän. Kuulostaa hassulta yhtälöltä. Kaappiin on hiipinyt pikkuhiljaa epäterveellisempää evästä, sellaista jota ei ole parin vuoden aikana mun kaapeista löytynyt. Niinpä päätin, että syön niin paljon herkkuja kuin napa vetää ja sitten se on siinä. Kaapit tyhjäksi sellaisesta, mikä ei sinne kuulu.

Tänään astuin peilin eteen. Olenhan mä siinä käynyt monesti päivän mittaan, mutta nyt tein sen ajatuksella. Katsoin mihin olen tullut, mietin mistä olen lähtenyt. Mietin, mihin olin jo päässyt. Kohtasin itseni ja melkein vesitetyt saavutukset. Kävin vaa'alla ja otin mitat. Eihän ne mieltä ylentänyt, mutta kohtasin lukemat ja päätin jälleen ettei koskaan enää. Nyt asioiden on muututtava. On pistettävä asiat jälleen tärkeysjärjestykseen ja siinä listan ykkösenä pitää lukea "minä". Kukaan, ei kukaan voi arvostaa sinua niin paljon kuin mitä itse voit. Niinpä on aloitettava siitä, että minä riitän ja kelpaan itselleni. Ja se riittää. Ei tarvitse riittää tai kelvata muille. Se on heidän ongelmansa, ei minun. Mutta itselleen pitää kelvata, itseään pitää rakastaa. Itselleen pitää olla armollinen ja rakastava. Ja tämä juna on ollut matkalla päin vastaiseen suuntaan. Miksi tuhoan sen työn, jonka tein. Miksei se riitä itselleni?

Paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Paljon asioita, jotka on kohdattava.

Tänään aloitin lääkärin ohjeen mukaisesti iisisti. Menin kuntosalille ja vietin siellä aikaa 1,5 tuntia. Tein sarjat loppuun ja keskityin liikkeeseen. Syke ei noussut korkealle, mikä oli tavoitekin. Mutta hiki tuli kyllä. Ja tärinä :) ei se hukkaan siis mennyt.

Salilla ollessa mietin, mikä oli pitänyt mut sieltä poissa niin kauan. Mikä oli nostanut kynnyksen palata niin korkeaksi. Joillekin kuntoilu on verrattavissa uskontoon. Sitä se oli mulle hetken aikaa, kunnes elämässä tuli suurempia kysymyksiä ja palaset menivät uusiksi. Nyt on aika rakentaa palat taas paikalleen, löytää se imu ja halu, joka kutsuu salille. Olin niin onnellinen tänään salille mennessäni, sillä se tunne tuli jälleen. Tulin kotiin. Ihania, rakkaita ihmisiä, jotka hyväksyvät sellaisena kuin on. Vaikka epäonnistuneena ryömit takaisin juoksumatolle ja vyöryt maton mukana eteenpäin, riität silti sellaisena. Kelpaat edelleen, olet edelleen yksi muiden joukossa. Et olekaan tipahtanut toiseen kastiin tai sisäpiiristä pois. Vaikka ei tuolla mitään sisäpiirejä ole (ainakaan mä en niihin ole koskaan kuulunut *wirn*). Mutta you got the point. Olet edelleen tervetullut, osa yhteisöä.

On siis aika kiillottaa taas se unelma kirkkaammaksi. Palata peruskysymysten äärelle, uskoa itseensä ja etsiä motivaatio. Tavoitteet on tehty saavutettaviksi, unelmat toteutettaviksi. Ja se kaikki on mahdollista jos itse uskoo siihen. Mulla on ympärillä ihmisiä, jotka rakastavat ja uskovat mun unelmiin. Kannustavat tekemään sen, mihin itse ei usko. Kannustavat ylittämään rajojaan ja rikkomaan ennakkoluuloja. Niitä ystäviä mun on ollut ikävä. 

Ja sinne mieli haluaa takaisin. Keitaalle, jossa on hyvä olla.

Kun positiivinen todellisuus iskee

Mä olen ihan onnesta sekaisin ja sanaton. Toisaalta kauhuissani ja silti niin super iloinen. Tiedätkö sen tunteen, kun olet aina, koko ikäsi halunnut jotain joka on ollut saavuttamattomissa? Josta ihmiset toinen toisensa perään sanoo, että älä unelmoi, se on mahdotonta? Ja kuitenkin salaa haaveilet siitä ja toivot että jonain päivänä... Että jonain päivänä se voisi olla totta. Voisit näyttää itsellesi ja samalla ehkä vähän muillekin, että pystyt mahdottomiin (tai ainakin sellaiseen, jonka joku toinen väittää olevan mahdotonta). Että kaikki on mahdollista kun teet työtä unelmasi eteen.

Tänään oli ravintovalmennuksen treffit. Periaatteessa viimeiset jos mukaan ei lasketa seurantatapaamista heinäkuussa. Edellisestä tapaamisesta on pari viikkoa aikaa ja olin henkisesti niin valmistautunut sihen, että mitään ei ole tapahtunut. Varsinkin kun takana on pari viikkoa liikuntaa minimillä. Vaikka tiedän, että liikunta tukee painonpudotusta ja tulokset tehdään siellä keittiössä, on sen sisäistäminen ollut kuitenkin oma haasteensa. Hiljalleen mun tajuntaan alkaa iskea se totuus, että näin todella on. Ihan oikeasti.

Kuitenkin kahdessa viikossa on vyötäröstä lähtenyt 6cm. Siis 6cm !?!?! Ja mä en ole mielestäni tehnyt mitään! Mutta jotain mä olen tehnyt oikein. Nimittäin syönyt. Pitänyt kiinni siitä että kalorit tulee täyteen, että proteiinit, hiilarit, kuitu ja se tärkein rasvat, tulee joka päivä syötyä. Mennyt orjallisesti annettujen ohjeiden mukaan, vaikkakin jättänyt päiväkirjan pidon pois. Mä olen todella oppinut jotain :)

Tämä juna on mennyt todella lujaa vauhtia, että ajoittain on tuntunut vaikealta pysyä matkassa mukana. Kroppa menee ihan omia raiteitaan ja pääkoppa seuraa jossain sivuraiteella perässä. Matka on kestänyt jo reilut 9 kk ja nyt vasta oma ajatusmaailma alkaa olemaan tahdissa mukana.

Tänään kävin InBodyssa ja kun vertasin lappuja toisiinsa, joiden välillä on 3kk aikaa, aloin viimein tajuta tilanteen. Mä olen saavuttanut paljon. En ilman apua, ehei! Mutta oikeasti, saavuttanut jotain josta mulle on sanottu aina että se ei ole mahdollista. Kun vaa'an lukemat valuvat yksi toisensa jälkeen alaspäin ja mittanauhasta roikkuu enemmän vapaana kuin meikäläisen ympärillä. Sitä ei vain sisäistä ihan heti.

Mutta tänään se jotenkin jysähti. Melkein 37kg ja vyötäröltä on nyt lähtenyt 41cm. Se on melkein puoli metriä. Ihan oikeesti! Vaikka voisin hyppiä ilosta ja riemusta, vetää nuo lukemat hiljaiseksi. Ne helpotuksen kyyneleet, kun viimeinkin pystyt siihen mihin kukaan ei uskonut sun pystyvän. Kun tajuaa, että ovet on oikeasti auki ja voit tehdä ihan mitä tahansa. Ja tajuaa sen, että ns. normaalipaino on ihan kohta oven takana. Ja kuitenkaan sitä ei oikeasti pysty vielä käsittämään kunnolla.

Todellisuus on viimein iskenyt. Positiivisesti. Olen onnellinen siitä, että olin valmis ottamaan kaiken avun vastaan, mitä tarjolla on. Ilman mun superihanaa ravintovalmentajaa tämä ei olisi onnistunut! Kyllä, mä tein työn itse, mutta jos ohjeet olisi olleet väärät tai niitä ei olisi ollut, tulos olisi jotain toisenlaista.

Viimeinkin voin todella alkaa uskomaan ravintovalmentajani sanoja "sä osaat tämän". Näyttää siltä, että oikeasti osaan, kun vain uskallan myöntää sen itselleni :) Se Fitnesskissa, se on heräämässä eloon :)

Ja ne unelmat, niitä ei pidä koskaan haudata vaikka ihmiset sanoisivat mitä tahansa!

välikuvia

Joku tuossa taannoin kyseli uusia valokuvia, joten aikani kuluksi tein taas vertailukuvat.

Vasemman puoleinen kuva on otettu 21.3. ja oikean puoleinen 4.5. Eli kuvien välillä on 6 viikkoa aikaa (ja about 4kg). Jotain on ehtinyt tapahtumaan noissakin viikoissa :) Oikean puoleisessa kuvassa jalassa nuo paljon puhutut tavoiteshortsit jotka ei nousseet kuin polvien yläpuolelle viime elokuussa :)

Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin. Kunhan pääsen kampaajalle asti ja saan naamavärkin jotenkin aisoihin niin lupaan kokokuvankin tässä kesän kuluessa ;)

9 kuukautta

Yhdeksän kuukautta. Siinä ajassa rakentuu uusi ihminen, jos biologian mukaan mennään. Mutta jos mennään elämäntaparemontin mukaan, siinä ajassa todellakin rakentuu uusi ihminen :) Niin ainakin itse koen.

Paljon on tapahtunut ja paljon pitää vielä tapahtua. Vaikka välillä tuntuu ettei homma etene, ei sitten mihinkään, niin silti jotain tapahtuu tuolla kuoren alla.

Vaaka napsahti tänä aamuna -36.1kg lukemiin, joista iloitsen ihan hirmuisen paljon! Tahti on rauhoittunut ja tasaantunut, välillä tulee niitä suvantoja ettei mikään liiku ja sitten taas mennään. Seuraava tasakymmen rikottavaksi on todella lähellä :) Ei puutu paljon!

Tuo kyseinen kymmenluku on ollut yksi välitavoitteista ja siihen olin aikatauluksi laittanut 1.6.13. Nyt se voi todellakin olla mahdollista, vaikka välillä meinasin jo ettei se tule toteutumaan ja että tavoitteet on vähän epärealistiset. Kuitenkin kaikki on mahdollista.

Vaatekoko on pienentynyt hirveästi. Nyt kun kesäiset ilmat on saapuneet, olen ihan paniikissa koska mulla ei ole mitään päälle pantavaa. Ja tällä kertaa se ei ole naisten yleisin voivottelunaihe, vaan ihan totinen tosi. Mulla kaappi huutaa tyhjyyttä kesävaatteiden kohdalla. Jotain tarvii tehdä :D Toisaalta se on ihanaa. Pelkkä ajatuskin siitä, että voit ostaa 6-7 vaatekokoa pienempiä vaatteita tänä kesänä, se laittaa hiljaiseksi mutta saa mielen todella iloiseksi! Happy happy me!

Ja kuten lupasin viime postauksessa, niin väliaikatietoja mitoista tulee tässä :)

Mittoja: (suluissa muutos 1,5kk takaiseen)
Rinta -25cm (+/-0)
Vyötärö -35cm (+/-0)
Lantio -26cm (-4cm)
Reisi -20cm (-3cm)
Allit -13cm (-0.5cm)

Selkeästi näkee, että on ollut alakropan vuoro luovuttaa ekstraa pois. Ja näinhän se menee. Vuoroin vieraissa :D Vaikka musta on hassua että alakropasta on lähtenyt enemmän kun tuntuu että kuitenkin ylävartalotreeniä oon tehnyt paljon enemmän :D Noh, pääasia että jostain lähtee jotain pois. ihan sama, mistä.

Näillä siis mennään. Uusi kuukausi edessä, uudet haasteet ja tietenkin ihana kesä. Kohta menee rikki 200 käyntiä/tuntia Keitaalla, siitä sitten tavoittelemaan seuraavaa viittäkymmentä. Yksi käynti kerrallaan :)

Aurinkoista ja ihanaa helatorstaita sinulle!

Palauttelevaa pyöräilyä

Takalisto on saanut toipua hetken verran viime viikon pyöräilyistä, joten tänään päätin jättää salit ja jumpat pois ja ottaa palauttavana iltalenkin pyörällä. Harmittaa kun sportstracker ei toimi kunnolla (ei löydä signaalia ennen kuin joskus...) joten en ihan tarkkaa matkaa tiedä, mutta onneksi vanhastaan on samoja polkuja tullut käveltyä ja ajeltua joten kilometrit sain about talteen.

Olin yllättynyt että koko matka meni ajaen, mäki kerrallaan :) Se on iso harppaus eteenpäin koska viime kesänä vielä jouduin taluttamaan kaikki ylämäet, ne pienet ja loivatkin olivat haasteellisia. Nyt ei mitään ongelmaa.

Toinen ihana ylläri oli se, ettei hengitys missään vaiheessa tiltannut eikä oikeastaan voi sanoa että olisin edes hengästynyt kunnolla. Jossain kohtaa kyllä jaloissa vähän tuntui, mutta ei mitenkään pahasti että olisi pitänyt harkita polkemisen keskeyttämistä.

erittäin ylpeä olen siitä että 13km lenkki meni aikaan 43 minuuttia!! Whoop whoop!! Viime kesänä 5km matkaan meni lähes 30minuuttia! Happy, happy me :)

Tämän aamun vaa'an lukema sai hieromaan silmiä. Ajattelin että eilinen oli jotenkin virhe tai oli huonosti syönyt tms. Mutta kyllä vain, tänä aamuna se vaaka napsahti taas alempiin lukemiin ja 1.9kg miinusta viime viikosta!! Ihanaa!!

Voitte uskoa, että linnunlaulu, pörriäisten lentely ja tuo auringonpaiste on saanut meikäläisen iloiseksi tänään :) Ihana kesä tulossa!

Nyt tähtäykseksi työmatkapyöräily, seuraava etappi!

Kevätsiivousta ja kuntosaliharjoittelua

Jälleen takana useamman päivän liikuntatauko. Vastustuskyky on kokenut kolauksen viime kuukausina ja pienikin flunssa iskee voimalla päälle. Niinpä tohtoritädin käskystä on lepuuteltu kotona ja kasvatettu motivaatiota kuntosalia kohtaan.

Eilen suunnittelin kovasti vkl:n ryhmäliikuntatunteja, mille tyrkkäisin itseni mukaan. Eipä suunnittelun keskellä käynyt mielessäkään että vkl:na on myös yövuorot, jotka hiukan hidastaa osallistumista, suorastaan vähän haittaa...

Tänä aamuna heräsin ennen seitsemää virkeänä kuin mikä, tarkoituksena suunnata pumppiin ja cx:ään. Koirien kanssa käytiin lenkillä ja ihastelin jo puiden tasalle noussutta aurinkoa, kevät on jo ovella! Mutta tuo lenkki muistutti mieleen edessä olevat yövuorot, joten kipitin reipasta tahtia kotiin perumaan aamun jumpat. Aamukahvi sai siirtyä reippaasti puolen päivän tienoille, nukkumatin matkaan oli suunnattava ensin. Pitäisi opetella nuo päiväunien nukkumiset taas uudelleen, helpottaisi elämää ja varsinkin yövuorojen aloituspäiviä... Mutta tänään ei ollut vielä sen aika.

Kun viimein ryystin aamukahvia auringon lämmöstä nauttien, lähes säikähdin kun huomasin hinkuvani kuntosalille. Siis tuon raudan pariin, jota olen inhonnut ja välttänyt kaikin tavoin :D Niin se mieli muuttuu.

Kävin siis taistelemassa raudan kanssa lähes pari tuntisen. noh, aikaa meni kauan jo siksi että tavasin uusia ohjelmiani ja mietin, mitkä liikkeet teen ja mitkä jätän pois. Mulla on siis nyt uusi nelijakoinen ohjelma, aina yhtä lihasryhmää kohden. Tutut liikkeet jätin pois ja nuo uudet laitteet ja vähän vieraammat liikkeet kävin ajatuksen kera läpi. Ja loppuvenyttelyjen perään ihastuin uuteen laitteeseen, sitä pitää kokeilla uudelleen. Eikä mulla ole haisuakaan, mikä sen nimi on *wirn* mutta sivukankku sai kyytiä sen matkassa ;)

Ravintovalmennuksessa siirryttiin siis oikein kunnolla valmistavaan ja palauttavaan ateriointiin treenien kanssa. Tänään otin siis jauheet shakerissä mukaan ja join proteiini juomat ennen ja jälkeen treenin. Kieltämättä olo ei ole niin vetämätön, mitä se on ollut aikaisemmin. Ennen salitreenin jälkeen on ollut vetämätön fiilis, vaikka mieli onkin virkeä. Nyt tuntuu jotenkin erilaiselta.... Menin vain valitsemaan sitten mulle huonon maun palautusjuomasta, meinasi pyrkiä pois :D mutta ehkä siihen makuun tottuu tässä viikkojen varrella ;)

Tässä kun olen nyt pari päivää lepuutellut kotona, on ollut hyvää aikaa hiljalleen käydä läpi vaatekaappia ja siivota sieltä pois ne loputkin ylisuuret vaatteet. Mä olen aina valittanut ettei mulla ole mitään vaatteita, mutta 6 jätesäkillistä lähti kirppikselle ja kaappeissa kaikuu tyhjyyttään :D Että kai mulla jotain olikin... Auton takaboxi on vieläkin täynnä, koska perkasin kellarinkin saman tien, mutta ihan kaikkea ei voi kerralla viedä kirppikselle. Onneksi otin pöydän piiiiitkäksi aikaa ;)

koska kaapeissa on nyt taas tilaa reilusti, rohkaisin mieleni myös kevätvaatteiden suhteen ja ostin himoitsemani Torstain ulkoilutakin. Hypin tasajalkaa riemusta kun ei tarvinnut valita sitä isointa eikä D-mallistoa eikä mitään erityisjuttuja. Ihan tavallisesta rekistä sai valita ihan just sen, mikä silmää miellytti! arjen pieniä ja silti niin isoja iloja!! Se on jännä, miten paljon se vaikuttaa omaan olemukseen kun vedät päällesi pienemmät vaatteet. vaikka kanssaeläjät ei sitä tiedäkään, niin se huokuu itsestä läpi että on hyvä olla :) kai sitä jotenkin hymyilee enemmän ja kulkee vähän paremmassa ryhdissä ;)

Ja pakko mainita tähän loppuun vielä sekin, että järkytys oli suuri tänä aamuna vaa'alla, kun tiistaista on tipahtanut 1,2kg. ensimmäiseksi piti käydä läpi ruokapäiväkirjat ja syömiset... Noh, tuo noussee tuosta jonkin verran yövuorojen turvotusten myötä, mutta silti! Hitsin pimpulat, tää homma vaan toimii!!!

Nyt saa tuulettaa!!

Ravintovalmennuksen tapaaminen tänään sai tuon kevätauringon paistamaan entistä kirkkaammin! Monta tahmaista viikkoa takana, jolloin on vain sinnikkäästi hammasta purren koittanut luovia eteenpäin. Ja tänään sen näki, kuinka se oikeasti kannattaa!

Kun tavoite on mielessä kirkkaana, niin ne pienet suot, joita matkan varrelle osuu, eivät ole niin upottavia. Ja hyvällä ohjauksella, valmennuksella ja tuella niistäkin pääsee yli.

Mulla on ollut vähän hukassa tuo valmistautuminen pidempikestoiseen harjoitukseen ja samoin myös harjoituksista palauttelu. niinpä siitä tuli uusi aihe valmennuksen sisälle ja nyt olen aivan pääpyörällä proteiineja ja hiilihydraatteja. Valmennuksen jälkeen suuntasin kohti lähimarketin lisäravinnehyllyä, joka on tavalliseksi ruokakaupaksi aivan loistava, ja lueskelin pussien ja purnukoiden sisältöä. Mä en ole missään vaiheessa ajatellut siirtyä lisäravinteisiin, mutta treeniin valmistavan ja palauttavan "välipalan" otan mielelläni lisäravinteista jos tiedän saavani sitä kautta kaiken tarpeellisen helposti ja hyvässä paketissa. Kotiin tarttui mukaan kolmea eri valmistetta, jotka otan koekäyttöön heti seuraavan kunnon treenin kohdalla. On se vaan aikamoinen viidakko, kaikkea on tarjolla mutta mikä niistä on oikea... Onneksi ohjausta saa ettei tarvitse yksin pähkäillä. Muuten tulisi varmaan valittua vain se purkki, joka sattuu olemaan kauneimman värinen ;)

Se on jännää tässä itsensä kuntoon laittamisessa, että asiat tapahtuu kropassa niin eri tahtiin. Tähän asti musta tuntuu, että muutoksia on tapahtunut paljon rinta / lantioseudulla, mutta nyt kun katson mittoja, on vyötärö kärsinyt kovan menetyksen. siis tietenkin toivotun sellaisen. Paljolti on varmaan runsaan keskivartaloharjoitteen ansiota, että vyötärö kapenee. En siis turhaan käy hikoilemassa CX:ssä ja rutistelemassa vatsoja ja lankkuja :) niistä on oikeasti hyötyä! Yhteenvetona voisin sanoa, että vaaka näyttää noin 1kg vähemmän/viikko ja vyötäröltä on lähtenyt 1cm/viikko. Aika loistava tahti! Sitähän on kohta rantakunnossa oikeasti :D

Mittoja (suluissa muutos kuukauden takaisiin mittoihin):
Rinta - 25cm (-5cm)
vyötärö -35cm  (-9cm)
lantio -22cm (-1cm)
Reisi - 17cm (-3cm)
Hauis/allit -12,5cm (-2,5cm)

Tänään on siis syytä hymyillä. Se fitnesskissa, se kuoriutuu vielä :) Se ottaa aikaa ja mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla. Mutta kaikki työ on sen arvoista! Ihan varmasti :) Ja lainatakseni ihanaa ravintovalmentajaani, niin se lihas, mikä tässä eniten kehittyy, sitä kutsutaan kärsivällisyydeksi ;)

Urakan puoliväli on virallisesti saavutettu

Eilen se viimein tapahtui. Vaaka napsahti miinuskilojen kohdalla lukemiin -30.2kg. Hypin ja pompin, olin niin riemuissani tuosta lukemasta! Aikaa siihen meni 6 kuukautta ja 1 viikko.

Pari viikkoa on haettu tuota lukemaa, vaaka on seilannut edes takas ja on junnattu samoissa lukemissa. Epätoivo ehti hiukan jo hiipiä ajatuksiin ja usko onnistumiseen heikkeni päivä päivältä. Mutta missään vaiheessa se ei kadonnut. Onneksi :)

En kuitenkaan uskaltanut vielä eilen hehkuttaa asiasta täällä, koska pieni pelko oli mittavirheestä. Niinpä päätin odottaa tähän aamuun ja katsoa mitä vaaka nyt näyttää. Ja kappas, samoissa lukemissa ollaan! Ihan loistavaa!

Keskiviikon ravintovalmennuksessa tehtiin taas hiukan muutoksia syömisiin. Kalorit laitettiin vastaamaan tämän hetken kroppaa ja samalla käytiin läpi myös ravintosisältöä. Tällä hetkellä hiilarit ja rasvat on epätasapainossa ja ne pitäisi saada kohdilleen.

Niinpä heti torstaina pistin päivän ruoat uusiksi ja nyt myönnän olevani vähän ylpeä itsestäni, sillä päivien sisällöt on huomattavasti parempaa katseltavaa kuin aiemmin. Hyvä minä :) Haluan lapsellisesti uskoa, että nuo muutokset ruoan sisällössä vaikuttivat heti ja paino lähti jälleen laskuun junnaamisen jälkeen.

Tänään aion nauttia tästä tuloksesta,puolivälin saavuttamisesta. Ja illalla Combattiin taistelemaan!

Ihanaa sunnuntaita juuri sinulle!

Välimittoja

Lupasin edellisessä postauksessa laittaa lähipäivinä väliaikatietoja mittojen suhteen. Otinpa siis tuon mittanauhan käteen ja kävin kropan läpi. Aika mukavaa katseltavaa nuo sentit jotka ovat matkalle jääneet. Ilmankos vaatteet tuntuu aina vaan isommilta :)

Rinta -20 cm
vyötärö -26 cm
lantio - 21 cm
Reisi -14 cm
Hauis/allit -10 cm

Kieltämättä on aika uskomaton fiilis!

Ihanaa viikonloppua :)

Ensimmäinen välietappi lähenee

Fb:ssä ihmiset ovat innostuneet pyytämään kuvia edistymisestä. Ensin ajattelin, etten varmana laita yhtä ainutta kuvaa sinne, mutta tuli se nyt sitten ladattua sinne... Kamalaa mutta toisaalta aika silmiä avaavaa. Varsinkin kun katson, mitä on tapahtunut kahdessa kuukaudessa. Ei sitä tajua itse vain vaakaa tuijottamalla, peili ja valokuvat on aika hyvä apu siihen. Tai ainakin se valokuva.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, kännykällä peilin kautta salamalla otetut kuvat ei ole niitä parhaimpia, mutta kyllä ne kertoo silti paljon. Ainakin itselle :)

vertailukuva on otettu marraskuussa ja toiset kuvat tänään. Paljon on tapahtunut....

Tasan 5 kuukautta takana ja elämä edessä!

Tänään on kulunut tasan 5 kuukautta siitä kun avasin tuon paratiisin ovet! Paratiisin, jossa ensimmäistä kertaa vuosiin koen olevani hyväksytty sellaisena kuin olen. Paratiisin, jossa saan hikoilla ja puuskuttaa naama punaisena, mutta samalla iloita siitä mihin on tultu.

Olin eilen omaohjaajani kanssa taas päivittämässä saliohjelmaa. Ensimmäistä kertaa toivoin jotain liikettä ohjelmaan mukaan ja kun sitä sitten veivattiin siinä, olin häkeltyneen järkyttynyt siitä että tuo liike onnistui. Voisin sanoa tänään, että rakastan vatsalihasten tekoa kahvakuulan kanssa. Niin ihanan kauheaa se on!

Vielä pari kuukautta sitten ei lapaluut irronneet lattiasta kun koitin saada itseni ylös lattiasta vatsalihasten voimalla. Muistan sen tunteen, kun toivoin ettei kukaan tunnilla kiinnittäisi mitään huomiota siihen etten pysty enkä kykene. Mutta eilen se soljui kuin vettä vain. Ihan uskomaton tunne, kun huomaat oman kehityksen ja osaat iloita siitä!

Tänään kävin vapaapäivän kunniaksi aamucrossingissa ja jäin tekemään vatsoja tunnin perään. Olin ihan ihmeissäni kun jaksoin ja ennen kaikkea pystyin tekemään nuo sarjat ongelmitta. Näitä päiviä on ihana muistella silloin kun tuntuu ettei homma etene ja paino junnaa paikallaan.

Paljon on tapahtunut siis 5 kk:ssa. matkan varrelle on jäänyt 27kg ja monta senttiä kropasta. Vaatekaupassa on kiva katsella normiosastoilta vaatteita ja kokea kuinka koon 44 paita meneekin päälle (eikä se edes jousta  yhtään). Töissä työvaatteet on pienentyneet taas koolla ja olo on lähes kuin voittajalla konsanaan :)

Mittoja:
Rinta -14cm
vyötärö -20cm
lantio -16cm
Reisi -13,5cm

9.12.2012

Tämä päivitys facebookista kertonee kaiken :)

"Uutta "elämää" takana tasan 4kk, 68 käyntiä Feeniksillä ja matkalle kadotettu 24kg. saa olla tyytyväinen itseensä :)" 


Todellakin olen iloinen siitä, mihin olen päässyt. Matka on vasta alussa sillä pois pitäisi saada about 60kg. Vaikka voinkin sanoa kohta olevani puolivälissä, ei loppumatka tule olemaan yhtään sen helpompaa. päin vastoin, aluksihan se paino laskee loistavasti ja nopeaa tahtia, mutta sitten se varsinainen työ alkaa kun saavutetut tulokset pitäisi myös pitää. Ja painon edelleen laskea.

Elokuu 2012

Mitä tapahtui kesällä. Sitä en tiedä, mutta jotain jäi kytemään ajatuksiin elämäntaparemontista. Se jokin sai aikaan sen, että elokuun 9. päivä kävelin sisälle Kuntokeskus Club Feeniksin ovista ja liityin jäseneksi. Enkä halunnut tehdä poispääsyä helpoksi, joten laitoin nimeni 2 vuoden sopimukseen. Tämä oli tehtävä heti tai muuten se jäisi taas tekemättä.

Edellisestä kuntosalista oli jäänyt mieleen päällimmäisenä vain se, kuinka vaikeaa sinne oli mennä. Kuinka kukaan ei koskaan tervehtinyt ja aina olit ilmaa. Omaohjaaja ei oppinut 6 vuoden aikana nimeäsi, eikä häntä muutenkaan oikein kiinnostanut ohjata.

Salin valinta oli lopulta helppoa. Aikanaan noin 9 vuotta sitten olin koukussa LessMils - jumppiin ja se oli ainoa kriteeri; Salilta pitäisi löytyä tuo konsepti. Meidän alueella ei muita saleja ole, josta tuo löytyy, joten valinta oli siinä.

Nimi paperissa, avainlätkä taskussa ja jännitystä ilmassa. Mihin ihmeeseen olin pääni pistänyt.

sitä pääset seuraamaan tämän blogin kautta, mihin matka lopulta vie :)

lähtötilanteen mittoja:

Rinta 132cm
vyötärö 133cm
lantio 138 cm
Reisi 79cm
Hauis/allit 48cm