Eilen se alkoi! mä olen vieläkin ihan pilvissä ja fiiliksissä! Nimittäin potkunyrkkeily :) mä olin jo luopunut siitä ajatuksesta, että saisin sen nyt syksyn ohjelmistoon. Olin ajatellut että ensi keväänä sitten uusi yritys... Mutta eilen sain puhelun, että mulle on paikka eilen alkavassa ryhmässä. Se oli mulle varattu jo silloin huhtikuussa mutta teknisten ongelmien vuoksi viesti ei tullut mulle asti koskaan perille. Onneksi kyselin asiaa viime viikolla :)
Hiukan on tänään ollut kroppa kipeä. Sen verran erilaista harjoitusta se on. Mutta ihanaa! mä olin jotenkin aatellut että ei me oteta kontaktia vielä pitkään aikaan ja mulle sanottiinkin että aloitetaan pehmeästi... No eipä muuta kuin ekalla tunnilla heti iskemään ja potkimaan paria :D Loistavaa!!!
Oli ihana ja positiivista huomata, että kunto on todella kasvanut, sillä mä pysyin raavaiden miesten juoksutahdissa mukana ja alkulämppä sujui ilman "10 punnerruksen rangaistusta" mutta kyllä me saatiin jokainen punnertaa senkin edestä :D jösses... Endorfiinit antoi kyllä ihan uskomattomat voimat ja osa meni varmaan näyttämisenkin halusta mutta miesten punnerruksia vedin muiden mukana koska käsky oli niitä tehdä ;)
Delcio on ihan mahtava opettaja! Ei sitä turhaan kehuta enkä ihmettele miksi se valmentaa parhaita tuolla muilla saleilla. Selkeät ohjeet ja näyttää miten homma toimii. Eikä combat ole mennyt ihan hukkaan mun kohdalla, koska asennot ja lantion kierrot löytyi heti.
Kaksi kertaa viikossa siis tätä ihanuutta parin kuukauden ajan! voi että, mä taidan olla koukussa yhden kerran jälkeen jo :)
Tänään oli hirveä himo mennä omalle salille iskemään säkkiä, mutta järki oli otettava käteen. Ei vielä. Ensi viikolla ehkä, mutta ei ihan vielä. Toisaalta pitäisi takoa kun rauta on kuumaa, mutta ranne ei kestä vielä enempää iskuja, mitä harjoituksissa tulee. On pakko vaan malttaa ottaa iisisti.
Uudelle salille meneminen ei ollut niin kamalaa kuin vuosi sitten, mutta sen sain kyllä heti todeta että siihen ensimmäiseen tunteeseen kannattaa luottaa. Silloin vuosi sitten kun menin Feeniksin ovista sisään, tunsin heti olevani tervetullut ja tulevani kotiin. Tämän toisen salin kanssa ei voi sanoa samaa... Eikä siitä sitten enempää. Mutta vahvistui itselle, että valitsin todellakin oikean paikan vuosi sitten enkä tuollaisesta keitaasta luovu ihan kevein perustein! Koti on koti, vieraissa on kiva käydä mutta kotiin on ihana palata! Sen sain todeta eilenkin kun tunnin jälkeen suuntasin omalle salille palauttelevaan crossingiin.
Mutta ihana iso ilo! Yksi unelma on jälleen toteutunut, jonka en uskonut koskaan tulevan todeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti