Syksy saapui...

... Omenapiirakan muodossa. On hassua, miten makuaisti muuttuu kun et syö makeaa tms. herkkuja. Tää viikonloppu on ollut yhtä mässäämistä, mutta terveellisemmin kuin entisessä elämässä. Itse tehtyjä hampurilaisia (naudanjauhelihaa 7%, ruisleipää, jotain kasvisrasvamajoneesikorviketta ja salaattia) pieni sipsipussi ja ulkona syömistä. Ja tänään tajusin että hetkinen mähän todellakin menen huomenna töihin joten jotain pitäisi leipoa. Omenapiirakka tuli ensimmäisenä mieleen joten sitä siis. Niin se saapui siis syksy hetkeksi meillekin. Ensimmäinen pelti uunista ulos ja tuoksu oli huumaava. Pakkohan sitä oli pala ottaa, mutta voi sitä pettymystä, kun se ei ollutkaan niin hyvää kuin muistin. Niin se vain maku muuttuu. Ei kaipaa sitä makeaa herkkua. Ja hyvä niin.

Mun sairaslomani on siis lopussa, vihdoinkin! vajaa 7 viikkoa on lusittu ja huomenna se arki sitten alkaa meikäläiselläkin. Ja kolmen viikon päästä se arki taas muuttuu uusien työkuvioiden myötä. Mielenkiintoista ja monella tapaa haastavaa. Se tuonee myös muutoksia tähän arkeen kotona, töiden ulkopuolella. Jumppa-aikataulut menee uusiksi ja suurin haaste onkin sitten jaksaa käydä salilla kun sopivia jumppia ei olekaan tarjolla. En uskalla stressata sitä vielä, sillä muitakin muutoksia voi olla tulossa ja ne stressaavat enemmän. Siitä kuitenkin tuonnempana, mikäli se tulee ajankohtaiseksi :)

Tänään ei kuitenkaan ajatukset olleet töissä. Ei ollenkaan. päin vastoin. Mä ylitin itseni jälleen kerran, lähdin pois mukavuusvyöhykkeeltä vapaaehtoisesti ilman suurta tuskaa. Mä nimittäin osallistuin elämäni ensimmäiseen "liikuntatapahtumaan" tänään. Joo-o, en olisi vuosi sitten lähtenyt mukaan ja nyt olin into piukkana ilmottautumassa :) Ihanaa ja erilaista. Tänään oli Hyvä Terveys - lehden Helsinki nordic walk - sauvakävelytapahtuma Helsingissä Töölönlahden ja Tokoinrannan ympäri. Oli aivan ihana olla mukana, seura oli loistavaa ja sää suosi meitä todella. Ja mun on kyllä taas kerran pakko hehkuttaa sitä tunnetta... Aina kun jossain tapahtumissa on ollut jaossa t-paitoja, oon jättänyt ne sinne ihan suosiolla koska eihän ne nakin kuoret ole mun päälle menneet. Mutta tänään tuli se ensimmäinen kerta eteen, kun jaossa ollut paita oli sopiva. En voi sanoin kuvailla sitä riemun tunnetta :) Ihan mahtavaa!

Tänään jotenkin taas tajuntaan hiipi se tietoisuus siitä, että kuinka moni juttu onkin nykyisin mahdollista. Vuosi sitten olin ajautunut sille radalle että oli paljon asioita jotka ei vain kuuluneet enää mulle. Mä olin jäänyt siitä junasta, ne ei olleet mua varten. Olin myös tyytynyt siihen, eihän ihmisen kaikkea pidä saada. Mutta tänään olin onnellinen siitä että tajusin kuinka monta ovea on auennut kuukausien kuluessa, kuinka monta uutta mahdollisuutta on käsien ulottuvilla.

Vuosi sitten olisin kuollut nauruun, jos mua olis yllytetty johonkin kokeilemaan uutta liikuntajuttua. Mutta en tänään :) Melkein omaksi yllätyksekseni huomasin sanovani kyllä haasteelle kohti uusia seikkailuja :D Jos vain työvuorot järjestyy niin mä olen ensi sunnuntaina kokemassa taas uutta. Ihan mahtavaa!

Näin se elokuu siis alkoi. Loistavalla säällä, ihanilla ystävillä, liikunnalla ja omenapiirakan kirpeydellä :) Tervetuloa syksy, mutta ihan vielä ei kuitenkaan syyskelejä, kiitos :)

Ohessa osa Raxun kävelytiimistä tältä päivältä. Kuva on Hyvä Terveys - lehden kuvaajan ottama. siellä se minäkin... Ei meinaa vieläkään uskoa :)