perjantai 16. elokuuta 2013

iloja ja suruja

Arki on alkanut ja töihin paluu sujunut kohtuu rauhallisissa merkeissä. Käsi ei toimi ja töissä aiheuttaa hankaluuksia työnjaollisesti. Ja itseä ottaa päähän kun ei vain pysty tekemään kaikkea kuten ennen. Mutta onneksi tämä on väliaikainen tilanne ja päivä päivältä ahkera jumppaaminen alkaa tuottamaan tulosta kädenkin kanssa.

Tämä viikko on mennyt pienessä sumussa eläessä. Kyllähän mä tiesin että se pilvissä liitäminen kostautuu ja siihen pitäisi osata varautua. Mutta syyt palikkakasan romahdukseen tuli niin yllättäen ja puun takaa, että se iski meikäläisen hetkeksi hengettömäksi. Nyt sitten rakennellaan palikoita uuteen pinoon ja toivotaan parasta. Ei ole siis montaa hymyä irronnut taisteluiden keskellä, päin vastoin on joutunut miettimään useamman kerran, onko lähtijäksi tunnille. Kuitenkin sieltä on tullut aina paremmalla mielellä kotiin. Sellainen se on tuo keidas. Henkireikä ja voimaannuttaja.

Nyt on sitten kova miettiminen, miten arki jatkuu. Huonoin asia on se, että koirat on tulilinjalla. Ja ne on mulle arjen keskellä ne hengissä pitävät elukat. Toivotaan kuitenkin ettei meidän karvakasat joudu etsimään uutta kotia. Onneksi päätöksiä ei tarvitse tehdä ihan heti juuri nyt, mutta onhan se mielessä koko ajan. Aika ja syksy näyttää. Ei siis heitetä kirvestä kaivoon, eihän :)

Eilen mitein asioita jälleen turhan paljon. Palasin mielessä viime syksyyn ja syksyn tunnelmiin. Ja jostain sieltä ajatusten keskeltä nousi jälleen se lause "voit joko heittää pyyhkeen kehään tai käyttää sitä ja pyyhkiä hien pois kasvoilta". Ja niin se  vain on. Meidän on vain päätettävä jatkaa silloinkin kun ei tunnu siltä, ei voi olla niin että joku asia ajaa meidät tekemään päätöksiä ja lopettamaan unelmien toteuttaminen. Ei se vain mene niin.

Mä tarttin kuumeisesti uusia wrappeja hajonneiden tilalle, joten ennen illan taistelua suuntasin paikalliseen urheilukauppaan. Käsisiteet löytyi heti, mutta jäin sitten katselemaan syksyn uutuuksia ja aletankoja. Mulla on tasan yhdet housut jotka pysyy combatissa jalassa joten uudet housut olisi ollut kiva löytää. Kiersin ja katselin ja lopulta sitten myyjää pyysin avuksi. Hänen kanssaan käytiin puoli kauppaa läpi hyvällä menestyksellä :) Nyt mulla on kokonaan uudet treenikamat! juomapulloa myöten ;) Mä nauroinkin sille myyjälle, että naisille voi vissiin myydä mitä tahansa ihan mihin hintaan tahansa kunhan se on oikean värinen ja kyljessä lukee nike. No toi uus juomapullo on kyllä ihan loistava ja hiano ;)

Oli jännä siellä kaupassa huomata miten ihmiset arvioi mua. Siis positiivisessa mielessä. Mä halusin tietyn tyyppiset housut ja se myyjä niitä esitteli. Mun eka kysymys oli, että oisko noita isompana. Se myyjä oli hetken hiljaa ja sanoi sitten, että jos itsellesi olet ostamassa niin nääkin on sulle isot ja otti vielä kokoa pienemmät sieltä rekistä. Mun ilme varmaan kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, joten se kehotti kokeilemaan. Ja ihan mahtava fiilis oli kyllä vetää tota koko luokkaa olevat housut ja paita päälle. Tajuta että ne oikeesti on sopivat ja näyttääkin ihan hyvältä ;) Nyt sitä vasta tajuaa mikä on treenihousujen ja Treenihousujen ero. Noi kun laittaa jalkaan, pitää pari kertaa vilkaista että onhan sitä laittanut housut jalkaansa. On meinaan kuin ei olis housuja ollenkaan :D Kai se juomapuollo meni sitten ihan vain siihen hypetykseen ;)

Illalla siis combattiin ja oli vähän alaston olo ensimmäistä kertaa ilman teltaksi sopivaa paitaa. Tai ei kai ne ihan telttoja ole enää olleet, mutta melkein... Aika ihana fiilis, sen voimalla ne iskut ja potkut lähti vähän tehokkaammin :)

Summa summarum. Elämä jatkuu ja hanskoja ei laiteta naulaan. Joskus on hyvä heittäytyä myyjän vietäväksi kaupassa ja kokeilla jotain mitä ei tulisi pieneen mieleenkään kokeilla ilman jonkun toisen ehdotusta, sitä saattaa yllättyä todella iloisesti :)

Elämä ei ole kenelläkään helppoa, mutta joskus sitä miettii että se voisi olla helpompaakin. Toisaalta sieltä se meidän vahvuus nousee kun joudutaan sille pienelle paikalle elämässä. Niistä vastoinkäymisistäkin voi oppia. Pää pystyyn ja hymyä huuleen :)

Nyt nukkumatin matkaan, josko huomenna kykenisi viikon neljänteen bodypumppiin :D hiukan on jo vatsalihakset hellänä tämän illan rutistuksesta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti