Huh! Ensimmäinen työviikko uudessa työssä on takana ja myöskin ensimmäinen virka-ajan viikonloppu käsillä. Mä alan hiljalleen ymmärtämään miksi ihmiset odottaa sitä perjantaita :D Vuorotyöläisenä kun vapaat on miten sattuu, ei viikonpäivillä ole niin merkitystä. Mutta kun tekee virka-aikaa, on viikonlopullakin ihan uusi merkitys. Ihana sellainen :)
Viikko on mennyt kauheaa vauhtia ja aika on ollut kortilla. Siksi myös blogin päivittäminen on ollut vähän taka-alalla ja tekstiä on tullut vähemmän. Mutta täällä siis ollaan :)
Treeneihin ja ylipäätään liikuntaan alkaa tulla pientä rytmiä. Koitan pitää 1-2 lepopäivää viikossa, toinen niistä on tiistai ja toinen sitten periaatteessa joko perjantai tai lauantai. Paitsi tällä viikolla... Nämä on niitä hyviä lupauksia joista on vaikea pitää kiinni kun on herkkuja tarjolla liikuntakalenterissa. Meidän salilla on nimittäin nyt parina lauantaina ainakin potkunyrkkeilyä tarjolla ja koska oon siihen niin koukussa, on sinne pakko päästä. Ainoa huono on sitten se, että eilen ei ollut lepopäivä, eli tämä viikko mennään yhdellä taukopäivällä. Ja kieltämättä siltä se hiukan tuntuu kropassakin.
Se mikä on muutos aikaisempaan, niin tuplatunteja ei ole, eli joka päivä on vain yksi tunti liikuntaa. Kunhan tuo työtilanne vähän rauhoittuu eikä vie ihan kaikkea energiaa, jaksan ehkä pari kertaa viikossa myös tuplatunnin. Lähinnä siis combat+cx sunnuntaina ja pump+cx keskiviikkona. Ehkä jonain maanantaina voisi ajaa potkunyrkkeilyn jälkeen omalle salille crossaamaan :) ei huono idea sekään.
Virka-aikaan siirtyminen on tehnyt sen, että illalla on pakko mennä ajoissa nukkumaan koska ei ole sitä iltavuoroa seuraavana päivänä jolloin sai nukkua aamusta vähän pidempään. Kello soi ihan liian aikaisin joka päivä. Töissä ajatustyö vie mehut aika kiitettävästi koska uutta asiaa on ihan hirveän paljon ja ohjelmia saman verran. Joutuu käyttämään ajatustyötään että muistaa kaikki klikkaukset. Mutta tästä se homma etenee.
Kuluneen viikon aikana jouduin ensimmäisen kerran siihen tilanteeseen, että mieli teki jättää menemättä tunneille. Kun tekee pitkää päivää töissä ja on ihan finaalissa neljältä lähdössä kotiin, olisi ihana vain jäädä sinne sohvan pohjalle lepuuttamaan. Onneksi lähtötilanne on niin hyvin vielä mielessä, että sohva ei ole vienyt voittoa vaan olen pitänyt kiinni liikunnasta. Ja jatkossakin aion siitä pitää kiinni kynsin ja hampain. Joka ikinen päivä olo on ollut virkistynyt kun on tullut salilta kotiin, yksikään liikkumaan lähtö ei ole ollut turha. Vaikka on mun rehellisesti myönnettävä, että välillä se lähteminen on ollut todella vaikeaa.
Maanantain potkunyrkkeilyn mustelmat alkavat haihtumaan ja torstaina kokeiltiin jälleen ihan uusia juttuja ja jouduin jälleen tilanteeseen, että omat rajat on pistettävä uusiksi. Delcio huusi tahtia vieressä ja ihan kesken kaiken nyrkkeilysession se sitten pyysi lopettamaan ja oli hetken hiljaa. Sitten se totesi neutraalilla äänellä että "you used to give up very easily, right?" Totesin siihen, että joo, entisessä elämässä kyllä mutta en enää. Siihen se jatkoi, että sen näkee. Että mä laitan kaiken peliin, yritystä löytyy enkä sano etten mä pysty tai osaa. Hetken aikaa jatkettiin mun parin kanssa annettua tehtävää, kun hän sitten taas totesi että mä tarvitsen toisen parin. Sellaisen josta saan vastusta. Ja kun mulla on niin ihana pari, josta en haluis luopua :)
Nuo sanat on soineet päässä useamman kerran. Puhuttiin muutakin torstain harjoitusten aikana ja eräs hänen neuvonsa on ollut myös mielessä paljon. Tänään päätin sitten noudattaa tuota neuvoa ja pakko sanoa että ne iskut ja potkut lähti ihan toisella tavalla tämän päivän tekniikkatunnilla. Mä voisin mennä huomenna kyllä iskemään säkkiä edes pikkuriikkisen ennen combattia :)
Näillä siis jatketaan. Paino tippuu hitaasti, melkein tuntuu että ihan liian hitaasti. Mutta pääasia että tippuu. Vaikka se olisi vain se 100gr viikossa, niin sekin on kotiin päin :) Ja välillä tarttee tätä hitaampaa pudotustakin. 43kg on rikki ja seuraavaa lähdetään taas tavoittelemaan :) Hyvä näin.
Koitan päivitellä vähän useammin taas, kunhan ajatus juoksee astetta kirkkaammin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti