Lepopäivät. Mitä niistä opimme? Ne ovat tärkeitä ja tarpeellisia kropan kehittymisen kannalta. Ja ilman niitä ei tule kuin sutta ja sekundaa. Näin voin todeta ihan omasta kokemuksestani jälleen tänään.
Tämä viikko on vedetty aika täysillä, niin töissä kuin sitten liikunnankin puolella. Vaikka tunnit ei olekaan olleet tuplatunteja, on nuo tunnit kuitenkin vedetty 110 lasissa ja omia rajoja etsien.
Tänään päätin että menenpä ennen illan tuplatuntia iskemään säkkiä ja mähän olin vajaan tunnin sitten iskujen ja potkujen maailmassa. Endorfiinit jyräsi, hiki valui ja fiilis oli loistava. tankkauksesta ei tietoakaan, päin vastoin lounas taisi jäädä syömättä että aamupalan voimalla, vähän ehkä päiväkahvinkin.
Ja niin koittaa tuo koko viikon hartaasti odotettu rakas combat. Ja ei biisilista ehdi vanhenemaan kun polvesta kuuluu ruts ja poks ja tähdet vilisee. Hammasta purren lähes koko tunti vedetään läpi, tyhmä ihminen kun ei tajua edes himmata hyppyjä kyykyiksi. viimeinen nyrkkeilykappale vaihtuu vatsoiksi ja pakotan itseni pois salista. Ei auta, sattuu niin maan kamalasti.
Kotimatkalla mietin jälleen, että niin. Mitä tästä opin? Lepopäivät. Ne on tärkeitä ja tarpeellisia. Ja jos niistä ei pidä kiinni, on seuraavaksi tärkein tankkaus. Oikeastaan ne on yhtä tärkeitä, tai tuo ruokapuoli vielä tärkeämpi... Mutta kahvin voimalla ei ole mitään asiaa tupla-triplatunneille.
Nyt siis on otettava iisisti. yliliikkuvat nivelet ja huono keskittyminen. Onneksi mitään ei mennyt pahemmin rikki.
ja silti. huomenna on pakko päästä potkunyrkkeilyyn ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti