Rakas päiväkirja

Rakas päiväkirja, julkinen sellainen. Vuosi sitten alkoi yhteinen taipaleemme tämän yhden aiheen ympärillä. Elämäntaparemontti, pysyvän muutoksen etsiminen ja siihen liittyvät ylä-ja alamäet. Aika juoksee ihan kauheaa kyytiä. En voi uskoa, että siitä on jovuosi kun aloitin tämän blogin pitämisen. Uskomatonta, kun tuntuu että se oli ihan vasta... Vaikka kuitenkin hirveästi on ehtinyt tapahtumaan. Blogissakin.

Viikon liikunnat ovat olleet vähän maltillisempia viime viikkoon nähden ja niitä lepopäiviä on ollut tasaisesti. Eilen olin aamusalilla (JESH!!!!) ja illalla palauttelevaksi otin pitkän kävelylenkin ystävän seurassa. Pitää hyödyntää tuo ihana lenkkeilymaasto ennen kuin se lumi tulee ja hiihtäjät valtaavat sen itselleen pitkäksi aikaa. Sikäli kun sitä lunta tulee ja hiihtäjät pääsevät sivakoimaan...

Tänään heräsin aamusalia varten, mutta suunnitelmissa oli myös illan combat joten jätin salin väliin. Lopulta myös combat jäi väliin koska tämä viime kesänä leikattu käsi reistailee nyt pahemman kerran ja käsikirurgi kutsuu parin viikon päästä ylimääräiselle käynnille. Sen ei anneta kuiitenkaan hidastaa enempää kuin on pakko. Eikös vaan :)

Viulunsoitto on jäissä nyt totaalisesti. Pelkkä viulun pitely (ja sehän ei edes paina mitään) sattuu ja käden liikeradat on huonontuneet. Vai johtuuko puutteelliset liikkeet kivusta, paha sanoa. Onhan se ollut kipeä koko ajan. Sattunut ihan oikeasti ja lujaa, mutta ei se valittamalla siitä mihinkään muutu. Joten hammasta purren kuntoutetaan se niin hyväksi kuin on mahdollista saada. Kahvakuulaan ei ole myöskään mitään asiaa, koska tunnottomuus vaivaa eikä oikein saa otetta siitä kuulasta. Potkunyrkkeily alkaisi viikon päästä, mutta sinnekään ei ole asiaa. Sen on nämä viime päivät osoittaneet. Käsi ei kestä ja nyt ei ole aika hakea käden kohdalla niitä rajoja. Mutta se, että muutama "laji" jää pois, ei sulje muita pois. Onneksi. Ja onneksi sitä valinnanvaraa on mielettömästi!

Liikkuminen jatkuu siis normaalisti. Kaikkea teen edelleen, jatkan tätä muutosta niin kuin ennenkin. Vähän varovaisempi joudun olemaan punnerrusten kanssa, ettei kohta ole nenä poskella siksi että käsi ei kantanutkaan... Se olis aika nolo selitys kertoa töissä, miksi naama on kuin nyrkkeilyottelun jäljiltä... ei ehkä menisi läpi :D

Huomenna menen kuuntelemaan Jutta Gustafsbergiä Espooseen, joten aamusali kutsuu. Huomiseksi ei ole suunnitteilla taukopäivää, joten liikunta otetaan siis aamuun. Viikonloppu meneekin tiiviisti liikkuessa :) Toivotaan että Jutalla olisi jotain vinkkejä, joista saisi erilaista motivaatiota ja intoa myös omaan liikuntaviikon rakennukseen. Ja siihen ruokavalioonkin.

Ei se liikkuminen ja oikein syöminen ihan turhaa ole ollut, koska jouluna kerrytetyt kilot on nyt poissa ja nyt virallisesti jatkan matkaa siitä mihin ennen joulua jäin. Paljon hyviä asioita tähänkin päivään, kädestä huolimatta.

Kiitos sinulle lukija tsempeistä tämän blogi-vuoden aikana ja tästähän me vain jatkamme matkaa :) Katti porskuttaa edelleen, se löytää uusia lihaksia kropastaan ja aikoo vielä lunastaa lupauksensa ;)