Tilinpäätös

Mennyt vuosi on ollut sanalla sanoen mielenkiintoinen. Ensin ajattelin että vain alkuvuosi meni aallokossa, mutta kyllä sitä aallokkoa on kestänyt ihan läpi koko vuoden.

Voisin käydä läpi kaikki ne huonot asiat joita on eteen tullut, mutta haluan keskittyä siihen hyvään. Koska sitä hyvää on ollut niin paljon enemmän. Kenenkään elämä ei ole murheetonta, jokaisella on ne omat vastoinkäymiset ja surut. Omat kompastuskivensä ja kantonsa. Elämä on kuitenkin sellaista, miksi sen itse teemme. Jos keskittyy niihin huonoihin asioihin, tuntuu ettei elämässä ole mitään hyvää. Siksi mä haluan keskittyä siihen hyvään, jota olen saanut. Ja mä olen saanut hyviä asioita paljon.

Vuosi sitten elämä uudessa kodissa oli asettunut omiin uriinsa. Kotona tallusteli kaksi karvaista kaveria, työn ja liikunnan tasapaino oli löytynyt. Elin ravintovalmennuksen tiukassa kurissa ja paino tippui. Rakastin liikuntaa, joka ei aikaisempaan elämään ollut kuulunut kuin hetkittäin. Nyt olin tekemässä siitä elämäntapaa. Tavoitteet oli korkealla ja pienikin lipsuminen laittoi kaivamaan ruoskan esiin.

Vuosi opetti kuitenkin paljon paljon muuta. Kesän alkaessa alkoi pakkotauko liikunnasta, vaikka käsi paketissa vähän yrittikin hypellä taistelun tuoksinassa. Lähes 7 viikon tauko pakotti pysähtymään ja ajattelemaan. Tajusin kuinka väsynyt olin, mutta oli vain pakko jatkaa. Syksy alkoi, samaan syssyyn käden kuntoutus, Repen kuolema, uusi työ, äidin sairastuminen ja huoli omasta terveydestä sekä raskas päätös koiraelämän loppumisesta. Lopulta joulun alla wäiskin muutto uuteen kotiin. Syksy on ollut siis melkoista myllerryksen aikaa. Ja kuitenkaan, en vaihtaisi yhtäkään päivää pois tuosta syksystä.

Syksyn alkaessa elämääni astui ystävä, joka täytti tietämättään sen tyhjän kolon, joka oli ollut olemassa. Tuo ystävä on syksyn ja alku talven aikana opettanut mulle paljon sellaista, mitä ei voi sanoilla opettaa. Sellaista, minkä vain esimerkin voima saa tulemaan todeksi. Olen saanut hengitystaukoja arjen keskelle, nauttia valmiista aamupalapöydästä, keskustelusta aamuyön tunneille, ystävyydestä ja saanut esimerkin siitä miten eri tavalla asioita voi hoitaa. Ensimmäisen kerran vuosiin olen viime syksyn aikana muutamana yönä saanut nukkua unetonta unta. Levätä ilman murheita tai huolia, ilman mietteitä huomisesta. Ilman huolta omasta terveydestä tuloksia odotellessa. Se on ollut uutta ja ihmeellistä. Joku muu on kantanut edes yhden illan ajan sitä taakkaa, jota itse raahaa joka päivä mukanaan. Tuo ystävä. Olen hänestä niin kiitollinen koko sydämeni pohjasta!

Jokainen myllerrys on ollut uuden alku. Ei ehkä sellaisen kaikille näkyvä ja konkreettisen, mutta monen uuden ajatuksen, tunteen, näkökulman ja uuden matkan minuun itseeni. Viime vuosi on opettanut mulle niin paljon musta itsestäni.

Elokuussa tuli täyteen vuosi uutta elämää. Käden kanssa ongelmat jatkuivat ja motivaatio oli hukassa. Ravintovalmennus loppui ja tuntui kuin olisin jäänyt täysin tyhjän päälle. Niinhän ei toki ollut, mutta kun puoli vuotta olet tiiviisti yhteydessä ja kirjoitat viikkoraportteja, tulee aika tyhjä olo kun se yhtäkkiä vain loppuu. Vaikka sen toki tiesikin että joskushan se on ohi. Päätin hiljentää tahtia liikunnan suhteen. Pudotettuja kiloja oli takana jo 45kg joten oli aika pysäyttää juna. Elokuusta vuoden loppuun olen siis tasapainoillut, etsinyt sitä normaalia arkea ilman että mietin syömisiä. Ja koittanut pitää painon kurissa.

Nyt kun katson syksyä taaksepäin, koko sitä härdelliä, olen ihmeissäni että paino on pysynyt samoissa lukemissa. En ole miettinyt syömisiä, en ole ehtinyt liikkumaan läheskään sitä määrää, jonka olisin halunnut. Ja silti vaatekoko on pienentynyt ja kutistunut vaikka paino on pysynyt samana.

Voisin siis sanoa että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Monia asioita en olisi oppinut ilman niitä vastoinkäymisiä, joita vuosi toi tullessaan. Jos en olisi joutunut tekemään niin monta matkaa itseeni. En usko että seisoisin tässä kunnossa ja kuosissa nyt ilman monia tapahtumia menneen vuoden aikana.

Katson mennyttä vuotta siis mieli kiitollisena. Olen oppinut nauttimaan hetkestä, seisomaan omilla jaloilla tukevammin ja pysymään pystyssä myrskystä huolimatta. Olen saanut kiinni siitä elämänilosta, jonka hukkasin jo useampi vuosi takaperin, olen löytänyt jotain suunnattoman arvokasta. Olen löytänyt itseni.

Viime vuosi on tuonut elämääni paljon uusia ihania ystäviä ja tuttavuuksia, jokainen teistä on äärettömän tärkeä vaikka en sitä ehkä sanokaan usein :) Olen silti teistä jokaisesta kiitollinen ja voin täydestä sydämestäni sanoa olevani onnekas!

Olen oppinut loistavan taistelijan esimerkin voimalla, että elämä on nyt ja tässä. Ja se kaikki on juurikin sen vaivan arvoista. Juuri sinä olet arvokas ja se mitä sinulla on, siitä kannattaa olla kiitollinen. Elämä ei ole aina helppoa, mutta asenne ratkaisee. Sitä asennetta ei saa hukata, vaikka muu elämä myllertää siinä ympärillä. Hymy huuliin ja tissit pystyyn, katse kohti tulevaisuutta ja uutta vuotta! Sillä tulevalla vuodella on niin paljon tarjottavaa!