... Se kyllä kertoo, mitä sopii tehdä ja mitä ei. Ihmettelin eilen, miten se crossing vei niin mehut. On helppoa uhota itselleen (ja vähän muillekin) että joo joo, kipu kuuluu elämään ja se mikä ei tapa, se vahvistaa. No niinpä niin...
Eilen lihakset oli jotenkin erityisen kipeät crossingin jälkeen ja jalka valitti vanhaa vammaa. Aattelin että kyllä tämä tästä. yöllä heräsin siihen, ettei henki kulje ja yskittää niin että keuhkoihin sattuu. Buranaa naamaan ja takaisin nukkumaan. Aamusta töihin ihan normaalisti, mutta kun edelleen sattuu niin pirusti ja liikkeet on hitaat. Pää tuntuu pehmeältä ja ajatus ei kulje, eihän se voi johtua crossaamisesta!
työpäivän aikana kuume alkaa nousemaan ja ei muuta kuin päivän päätteeksi lääkärin kautta apteekkiin. Kotiin tuomisina antibiottikuuri ja keuhkoputken tulehdus. hyvästi viikonlopun jumpat ja tämän päivän pumppi! Korpeaa niin kuin pientä sikaa...
toivotaan että kuuri tepsii nopeasti ja pääsee pian takaisin kuntoilun pariin. Vaikka se on kyllä myönnettävä, että niin paljon kuin mieli kaipaa salille ja ihanien ihmisten pariin, ei kroppa anna myöten. Ei vain jaksa. Pakko lepoa tiedossa. Pahus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti