toinen kuukausi menossa. Tää on kivaa, elämä maistuu ja fiilis on korkealla. ensimmäiset merkit tuloksista alkaa näkymään pikkuhiljaa, niin uskomatonta kuin se onkin. Olo on sellainen, että mä siirrän vaikka vuoria ja mä pystyn mihin vain.
olen ollut ihan ihmeissäni meidän salilla, ohjaajat joita en tunne, on opetelleet mun nimen alusta asti. Aina kun ovista menee sisälle, niin sua tervehditään iloisesti. kanssa-jumppaajat moikkailee ja kyselee kuulumisia. ihan ihmeellinen paikka.
tai oikeastaan ei tota voi sanoa vain kuntosaliksi, se on jollakin lailla oma yhteisönsä. ihmiset välittää aidosti kavereistaan, se tekee jumppaan menon aina vain helpommaksi.
Ajatus ravintovalmennuksesta on herännyt hiljalleen mielessä. ehkä se voisi olla hyvä lisä tähän muutokseen, koska ravinnolla on kuitenkin niin suuri merkitys kokonaistilanteeseen. liikkuminen ei yksistään saa aikaan painonpudotusta ja pysyviä tuloksia.
ehkä otan vielä senkin tähän alkurysäykseen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti