Viikko on hurahtanut ihan itsekseen. Kuume ja influenssa vei voiton, liikuntakielto iski päälle ja siihen on ollut totutteleminen. Mieli tekee kuntoilun pariin niin kovaa, että pari kertaa on ollut ihan pakko ajaa kuntosalin kautta. Parkkipaikkaa pidemmälle en ole tohtinut mennä, ettei kiusaus käy ylivoimaikseksi.
Minä, entinen sohvaperuna ja ruoan mättäjä. Nykyisin katson tarkkaan, mitä suuhuni laitan ja suunnittelen seuraavan viikon treeniohjelmaa. Kummallista, miten mieli voi muuttua ihan yhtäkkiä.
Kotona potiessa on ollut hyvä tehdä pientä välitilinpäätöstä itsensä kanssa. Mistä on lähdetty, mihin on tultu ja mikä on seuraava tavoite. Mihin olisi tarkoitus vielä päästä. Ja missä ajassa.
Olen maannut nyt sohvalla, mutta eri syistä kuin ennen. Aikaisemmin olisin syönyt ja syönyt ja vielä kerran syönyt, nyt olen ahminut sporttilehtiä, ihastellut uusia treenivaatteita kuvastosta ja pitänyt kiinni ruoka-ajoista. toki mikään ei juuri maistu miltään kipeänä, mutta se on hyvä niin. Mieli ei tee irtokarkkeja, sipsejä, jäätelöä yms. muuta höttöä.
Flunssa on samalla saanut mielen myös matalaksi. Onko se sitä, kun et näe treenikavereita säännöllisesti ja sosiaaliset kontaktit puuttuvat sairastelun vuoksi, vai onko se vain tuo kuume kun sumentaa ajatukset. en tiedä. Kuluneella viikolla olen huomannut monen monta kertaa miettiväni, ettei musta ole tähän, ei tämä kuitenkaan onnistu ja metsään ollaan menossa kovaa kyytiä. Onneksi nuo ajatukset ovat vain ajatuksia ja ne helpottavat kyllä ajan kanssa.
Nyt voin myös sanoa, että onneksi on facebook. Se tsemppaus ja kannustus, mitä olen sitä kautta saanut, on kantanut hurjan pitkälle! Se auttaa jaksamaan silloin kun itse ei tahdo jaksaa uskoa, että homma toimii. Suurimpana tukena ovat kuitenkin olleet ihanat ja rakkaat ravintovalmentajani sekä omaohjaajani! Ravintovalmentajan kanssa on käyty tiivistä sähköpostikeskustelua ja päivitetty tavoitteita. Mulla on ihan mahtava tukiverkosto ammattilaisia, jotka ei päästä tippumaan kyydistä silloinkaan kun itse on valmis heittämään ne hanskat naulaan :)
Eilen lääkärissä kyselin varovasti, koska voisin aloittaa treenaamisen. ihan varovasti vaikka. lupa heltisi ensi viikolla jos takana on vähintään 4 kuumeetonta päivää. Siitä riemastuneena aloin jo suunnittelemaan paluuta kuntoilun pariin, mutta kevyesti on pakko ottaa.
Vaatekaapissa alkaa olemaan väärän kokoisen ihmisen vaatteita ja sairasloman jatkuessa mutta energian hiljalleen palatessa, olen tehnyt tutkimusmatkaa kaappiini. tuloksena on pari jätesäkillistä ihan liian isoja vaatteita, joiden kohtalo tulee olemaan kirpputorilla hyvin pian. On vissiin aika varata pöytä jostain, jos pääsisi edes osasta helposti eroon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti