Edellisestä kerrasta, kun olen sukset jalkaani laittanut, on kulunut ainakin 18 vuotta. Saattaa olla jopa 20 vuotta, en ole ihan varma enää... Mutta joskus yläasteella se kuitenkin oli. Ja muistot on kantaneet monta vuotta, tuo mukava laji koki suuren inflaation ja siitä tuli niin vihattu, että sukset meni roskiin aikanaan.
Aika kuitenkin kultaa muistot, niin ne viisaat väittää. Jotain sen suuntaista on päässyt tapahtumaan, sillä tässä viikon verran, ehkä jopa pidempäänkin, on tehnyt mieli päästä hiihtämään. Ensin naureskelin itsekseni, että tämä on jotain flunssan aiheuttamaa harhaa, mutta flunssan mentyä tuo "harha" jäi.
Nyt olen surffaillut erilaisia suksia netistä ja henkisesti valmistautunut suksikauppaan. Huomenna kun yövuorot loppuu, alkaa 2,5 viikon talviloma jonka kunniaksi ostan sukset. Se on päätetty.
Toisaalta voisin lainata jostain kokeilumielessä sukset, sillä onhan se aika iso hankinta jos ne jää varaston täytteeksi. Mutta toisaalta tämä urheiluinnostus on sitä luokkaa, että ladulle pitää päästä silloin kun siltä tuntuu, eikä silloin kun välineet saa lainaksi.
Ensi viikolle on jo sovittu hiihtotreffit jäälle, ei mäkiä, ei nousuja eikä laskuja, vain suoraa ja tasaista jään pintaa. Ja toisaalta tuo on myös hyvä liikuntamuoto, johon voi yhdistää koirien liikunnankin. Välillä kun omatunto soimaa niin kovaa, kun itse menee salille ja jumppaan ja koirat jää kotiin. Tuossa voi yhdistää tehokkaan liikunnan itselleen ja samalla myös koirille.
Meillä on myös avattu koiralatu ihan tuohon lähelle. Nuoremman hurtan kanssa voisi hyvin kokeilla sitäkin joskus, kunhan se nyt ensin tottuu siihen että mammalla on jotkut omituiset vekottimet jalassa ja se menee kovempaa kuin ennen :D
On se siis vain uskottava. Liikunta on vienyt mukanaan ja lajien määrä lisääntyy pikku hiljaa. Ladut voivat kutsua melko kovaa, jos minäkin kuulen sen kutsun jo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti