Influenssa alkaa olemaan muisto elettyjen päivien joukossa. Joskin se jätti jälkeensä ikävän yskän, joka hivenen hidastaa tahtia vielä.
Eilen ravintovalmennukseen mennessäni odottelin hetken aikaa kuntosalin aulassa ja se mieletön hyvänolon tunne, mikä valtasi sisimmän kun kuunteli tasaisesti hyrräävää juoksumattoa. Hiukan naureskelin itsekseni, että pienessä ne ihmisen ilot todella on :) Mutta liikunnasta on tullut hiljalleen elämäntapa, hyvänolon lähde ja akkujen lataustapa.
Ravintovalmennuksessa unohdettiin hetkeksi kalorit, proteiinit ja rasvat. Tällä kertaa paneuduttiin muutoksen tuomiin ongelmiin, niihin "peikkoihin" joita kohtaa matkalla uuteen minään. Ehkä itselle se suurin peikko onkin ollut juuri se, että entäs jos elämä muuttuu huonommaksi laihtumisen myötä, entäs jos ei enää kelpaakaan. ja lista "entäs jos" - asioita on loputon. Ihminen kyllä keksii itselleen jos jonkin näköistä syytä lopettaa tai ainakin hidastaa tahtia. Mutta valmentajaani lainatakseni, vain sinä itse tiedät mitkä asiat aiheuttavat pelkoa ja vain sinä itse ne pystyt voittamaan. Ei kukaan pysty tekemään tätä minun puolestani. Ja toisaalta en haluakaan. Olisiko se muutos pysyvää, jos sen voisi tuosta vain ottaa kaupan hyllyltä. Ei, kyllä siihen tarvitaan koko prosessi jotta uudet tavat ja toimintamallit istuvat osaksi arkea.
Tänään siis aloitan onnellisuuspäiväkirjan :) pieniä asioita, joista onni koostuu. Ja kuitenkin jotain konkreettista, johon voi palata vaikka kolmen kuukauden kuluttua kun tuntuu että homma tökkii.
Mutta siis, takaisin radalle. Tänään oli se päivä kun sain taas kirjata itseni ryhmäliikunnan ihanaan maailmaan. Minä, joka inhoan yhdessä hikoilua ja joukkohypetystä, olen siellä nyt ensimmäisten joukossa menossa tunnille. Omituista ja silti niin ihanaa!
Lääkärin ohjeita oli kuitenkin kuunneltava ja aloitettava pienillä painoilla. Että tuntui turhauttavalta heilutella niitä kilon ja kahden painoja ja nostella max. 5kg painavaa tankoa. ensimmäisen kerran tuli se ajatus mieleen, että eihän kukaan vain katso :D Hyvin on kuitenkin flunssa vienyt lihaksistosta voimat, sillä noilla pienilläkin painoilla sai loistavan tärinän aikaiseksi ja ihan ilman hikeä ei selvitty.
Tästä on hyvä aloittaa jälleen lihasten totuttaminen normaaliin arkeen. Into liikunnan pariin on niin kova, että lupasin itselleni puolen tunnin crossingin tälle illalle. Mielelläni menisin koko tunniksi, mutta tiedän sen olevan vielä liian aikaista, joten hiljaa hyvä tulee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti