Ajoitus, sillä on merkitystä

Viikko on melkein vierähtänyt ja uutta kohti mennään. Kaiken kaikkiaan viikko on ollut todella mielenkiintoinen.

Tiistaina elämä pysähtyi hetkeksi kun olin palaamassa koirien kanssa kotiin ystäväni luota Humppilasta ja jouduin pimeällä Lopen tiellä silmätysten kolmen hirven kanssa. Mukana oli paljon varjelusta, muutoin olisi voinut käydä todella huonosti. Onneksi sitä on oppinut todellakin katsomaan niitä aurausmerkkejä pimeällä tiellä ja jos merkit välkkyy tai lopettavat heijastamasta, on syytä jarruttaa. Niin kävi nytkin. Merkit välkkyivät kaukana kovasti ja iskin jarrut pohjaan. Onneksi olin tiellä yksin ettei kukaan ajanut perään... Lopulta auto penkkaan, kun hirvet eivät liikahtaneet tieltä mihinkään ja sinne se vauhti sitten pysähtyi. Pienillä naarmuilla selvisi auto, henkisillä naarmuilla minä itse. Hirvet jatkoivat matkaa, kun koirani tajusivat ne siinä tiellä ja nostivat sellaisen metelin, että oksat pois. kädet täristen ajelin loppumatkan kotiin miettien elämää ja itsensä arvostamista.

Monesti sitä ajaa niin kaasu pohjassa, ettei ehdi näkemään ja nauttimaan maisemista. Ja kuitenkaan ei pitäisi olla niin kamala kiire.

Samoin se on elämäntapojen muutoksen syövereissä, sitä on niin kiire päästä siihen lopputulokseen ettei tajua nauttia siitä itse matkasta. Tällä viikolla olenkin huomannut itsessäni ihan uusia ajatuksia, uuden laista arvostusta itseäni kohtaan. Erilaista, mitä ennen on ollut. tottakai olen arvostanut itseäni ennenkin, mutten ehkä riittävästi. Sitä helposti vähättelee, mitä osaa tai mihin kykenee. Ja jos joku kehuu, niin sitä saattaa helposti ajatella että ne oli vain sanoja. Mutta ei se aina niinkään ole. Itseään pitäisi arvostaa paljon enemmän, nauttia jokaisesta päivästä ja siitä matkasta.

Huomasin joku päivä sitten, että viime aikoina mieleen on noussut uudenlaisia ajatuksia myös itsestä naisena. Kyllä mä kai jonkin sortin nainen olen tähänkin asti ollut :D mutta se on ollut enemmän sitä, että on puhdas ja on puhtaat vaatteet jne. ei juurikaan sellaista naisellista ajattelua kuitenkaan. Nyt hiljalleen on hiipinyt ajatusten perältä vahvemmin esiin toisenlainen itsestä huolehtiminen. Se, että treenaat kroppaasi ja koitat saada sen ihmismäisemmän näköiseksi, ei enää riitäkään. Hiljalleen alkaa olemaan tärkeämpää myös se, että on henkistä hyvääoloa ja itsensä hemmottelua. Vaatteissa pitää olla edes joskus vähän bling blingiä, hierojalla käymistä, kosmetologilla piipahtamista, ehkä jalkahoitoa ja nyt mieli tekisi kauheasti laittaa geelikynnet. hah, minä joka aina olen pitänyt kaikkea tuollaista niin toisarvoisena roskana, alan arvostamaan entistä enemmän sen tuomaa hyvää oloa. Ja naisellista tunnetta.

Onko se aikaisemmin sitten ollut sitä, että ulkonäkö on sanellut niin täysin sen, mitä olet, ettei ole halunnut edes yrittää muilla keinoin paikata omia puutteitaan? Vai onko se sitten ollut sitä, että on tyytynyt vain siihen ajatukseen ettet kelpaa kenellekään, ettei ole halunnut edes nähdä pientä vaivaa ollakseen kauniimpi. kauneus kuitenkin lähtee sisältä päin, jos ihmisellä ei ole hyvä olla omassa kropassaan, se näkyy ulos päin. Jos taas sisällä on hyvä olla, rakastat itseäsi (terveellä tavalla) niin se näkyy ulos päin ja tekee ihmisestä kauniin. Riippumatta siitä, mikä se ulkonäkö on.

Ehkä mä olen siis myöhässä, kasvamassa siksi naiseksi joka olen. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. En ikimaailmassa osannut aavistaa, mitä kaikkea tämä elämänmuutos toisi tullessaan. En näitä tunteita, uusia ajatuksia enkä varsinkaan sitä että jotain oikeasti voisi tapahtua.

Voinen sanoa vain sen, että tällä kertaa elämänmuutoksen aloittaminen osui aikataulullisesti juuri oikeaan kohtaan ja löysin oikeat ihmiset tukemaan muutosta. sillä on merkitystä, mikä oma motivaatio on ja että on ne oikeat ihmiset edesauttamassa muutoksen syntymistä.

Saan jälleen tänään olla iloinen siitä, että palapelin palaset loksahtivat kohdalleen juuri oikeaan aikaan minun elämässäni :) Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta viikkoa ja tietenkin, kasvua naiseksi, fitnesskissaksi ;)