Jälleen on tultu siihen kohtaan projektissa, että omia rajojaan pitää taas kokeilla. Mihin kroppa taipuu, mistä hyvä olo syntyy ja mihin kykenee ilman että liikunnasta katoaa ilo ja riemu. Eilen liikunnan suhteen suunnitelmat muuttui ja aamutunti peruuntui. Hetken miettimisen jälkeen laitoin iltatunnit uusiksi ja otin kunnon urakan itselleni. Combat + CX + 40 min vatsoja ja loppuun tunnin crossing. Voin sanoa että lihakset oli niin maitohapoilla ja hengittäminen sattui, mutta fiilis oli korkealla!
Eilen tuntien lomassa mietin paljon sitä jälleen, mikä oma kunto oli kun aloitin. Kuinka crossingissa en voinut kuvitellakaan päästäväni käsiä tangosta irti, kun heti tasapaino tuntui katoavan ja olin tippumassa kyydistä pois. Ja nyt pystyy jo hiukan reippaammassakin tahdissa hölkkäämään crossingissa ja pitämään kädet sivuilla vapaana. keskivartalossa on tapahtunut paljon :) tasapaino on alkanut löytymään ja siitä saa todella kiittää kaikkia tunteja yhteensä. Monilla tunneilla on myös oppinut harjoittelun jälkeen kohdistamaan liikkeen oikeaan paikkaan. Ja olihan yllätys eilen kun tajusin, että mullahan on hauis :) Kroppa alkaa muovautua, hitaasti mutta varmasti!
Tästä lomasta on kuntoilun puolella tullut todellinen vatsatreeni, mutta ei siitä ole ollut yhtään haittaa. Päin vastoin. Sivulankku alkaa löytymään pikkuhiljaa ja peruslankkukin pysyy jo pidempään kasassa. Ja mikä parasta, ristiselkä ei tule enää niin kipeäksi kuin pari kuukautta sitten! Lisäksi mun täytyy hehkuttaa, että sunnuntaina Combatissa onnistuin ekan kerran kunnolla hyppypotkussa!! Jesh! Se mahtava fiilis, mikä tuli onnistumisen myötä :) On myös ollut ihana huomata sekin, että ennen kun katsoi peiliin saleissa, niin aina löysi itsensä nopeasti, koska se oli se isoin "läiskä" siellä peilissä. Mutta niin hassua kuin se onkin, enää se ei ole niin. Joskus joutuu vähän etsimään itseään ja siirtymään, että näkyy peilistä. Nämä on näitä matkan pieniä kohokohtia :)
Joku kysyi tässä taannoin minulta, miten olen onnistunut koukuttamaan itseni näin pahasti. Vastasin että aika oli oikea. Jäin kuitenkin miettimään, mitkä kaikki asiat vaikuttivat tämän muutoksen alkuun laittamiseen. Olenhan ennenkin käynyt kuntosalilla tai jumpissa, mutta miksi ne eivät koskaan ole koukuttaneet niin kuin nyt?
Vastaus on lopulta aika yksinkertainen. Sitä on mielellään sellaisessa paikassa, jossa olet hyväksytty sellaisena kuin olet. Jonne olet aina tervetullut. Ja vaikka menisit sinne kuinka maasi myyneenä tahansa, tulet aina hymyillen pois. Tottahan sitä tahtoo lisää. Myönnän, että aluksi jaksoin käydä vain tietyissä jumpissa koska tiesin ohjaajan loistavaksi ja kannustavaksi. Se, meninkö jumppaan, oli täysin kiinni vetäjästä. Kun itse ei nähnyt omaa kehitystä eikä huomannut, että esim. punnerrukset sujuu jo paremmin, sai sen kannustuksen ohjaajalta. Tottahan se virkistää ja toisaalta saa yrittämään enemmän. Vasta kuukauden parin käymisen jälkeen huomasin meneväni tunneille siksi, että saisin taas sen hyvän olon, mikä tunnin jälkeen valtaa kropan.
Nyt siis vatsalihakset kiittävät tästä urakasta, mutta ennen kaikkea vaatekaappini kiittää :) se on nimittäin tyhjentynyt hurjaa vauhtia. Onneksi on noita ihania nettikirppareita, joista voi ostella vähän edullisemmin vaatetta tähän hetkeen ja myydä pois kun ne kohta jäävät liian suuriksi. Itseään pitää hemmotella, mikäs sen kivempaa kuin odotella postista isoja ja pieniä paketteja saapuvaksi :)
Vaikka niitä rajoja pitää kokeilla, niin ylettömästi ei kannata kroppaansa hajottaa. Vaikka mieli tekisikin kerätä tuntikalenterista kaikki ihanuudet ja vetää useamman tunnin treenit päivittäin, niin niitä lepopäiviäkin pitää olla. Unohtamatta sitä monipuolista ruokavaliota ja riittävää nesteytystä.
Ja jotta tekisin itsekin, niin kuin sanon, siirryn nauttimaan talvisesta tiistaista kahvikupin ääreen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti