Kuinka monta kertaa olenkaan menneiden vuosien aikana päätynyt yllä olevaan ajatukseen. Toivoisinpa että olisin aloittanut jo viime vuonna / kuukausi sitten / puoli vuotta sitten. Mikä se ajanmääre milloinkin oli. I wish... On helppoa toivoa ja tuudittautua siihen ajatukseen, että kyllähän minäkin jos joku toinenkin. On helppoa vähätellä työnmäärää ja vuodatettujen hikikarpaloiden lukua. On helppoa sanoa, kuinka helppo homma se on kadottaa "muutama" kilo ja jatkaa elämää. Mutta kun itse aloitat, karisee ne sanatkin mielestä hyvin äkkiä. Sitä tajuaa työnmäärän ihan toisella tavalla, kun itse on tekemässä sitä muutosta.
Tänään on siis tasan kuusi kuukautta siitä, kun kävelin sovittuun tapaamiseen Feeniksille, kun istuin vastaanotossa ja mietin, että mitä minä teen. Kävin kovaa kamppailua itseni kanssa, onko minusta siihen, meneekö rahat hukkaan, entäs jos... Kuitenkin halu muutokseen oli niin kova, että laitoin nimeni kahden vuoden sopimukseen. En halunnut helppoa toistaiseksi voimassaolevaa sopimusta, sillä siitä olisi päässyt liian helposti eroon. Halusin sitouttaa itseni pidemmäksi ajaksi kuin pariksi kuukaudeksi. Halusin selkeän ajanjakson, jonka sitoutuisin tähän hommaan ja sitten katsottaisiin, miten eteenpäin.
Muistan tuon torstain 9.8.12 erittäin hyvin. Se on piirtynyt aivokalvoille niin voimakkaasti, etten varmaan ihan äkkiä sitä unohda. muistan kun silloin ajattelin, että katsotaan puolen vuoden päästä, onko mitään tapahtunut.
Ja nyt on se puoli vuotta mennyt. Ihan itsestään. Kun ajattelen tästä eteenpäin puoli vuotta, se tuntuu niin kaukaiselta ajalta. Mutta taaksepäin ajatellen, sehän oli ihan juuri tuossa. Se puoli vuotta sitten. Ja mitä kaikkea siihen mahtuukaan! Niin paljon iloa ja onnea, myös monta aallonpohjaa niin kuntoilussa, painonlaskussa kuin henkilökohtaisessakin elämässä.
Kaiken kaikkiaan viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet raskaat. Asuntojen myyntiä, ostoa, taas kerran myyntiä ja ostoa. Liian monta muuttoa, laiton irtisanominen, suhteen kariutuminen jne jne jne. Kohta on vuosi mennyt kun osoite ei olekaan muuttunut ja irtisanomisen oikeudenkäynnin päättymisestäkin on kohta jo kaksi kuukautta aikaa. Elämä on päässyt tasoittumaan takaisin arjen rauhoittavaan sykkeeseen.
Ja siinä rauhoittavassa sykkeessä on nyt ihan uusi tahti ja rytmi :)
Kiloja on karissut matkalle se lähes 30kg, kroppa hakee edelleen sitä viimeistä rutistusta, jotta voin sanoa olevani puolivälissä. Mutta se tulee sieltä. Jos ei ensi viikolla niin ehkä seuraavalla. Kiirehän tässä ei ole, koska tämä ei ole projekti joka pitää saada valmiiksi äkkiä. Kyse on uusista elämäntavoista. Senttejä on karissut myös mukavasti. Ennen koon 52-54 vaatteet on muuttuneet kokoon 44 ja itsekin on alkanut huomaamaan kropan kehityksen ja muutokset.
Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin. Puolivuotta on kulunut hujauksessa ja siihen on mahtunut paljon. Mitä onkaan seuraavilla kuudella kuukaudella tarjottavanaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti