Tänään koin hetkellisen ahaa-elämyksen ja otin äkkilähdön crossaamaan. Olin suunnitellut kyllä olevani siellä molemmat tunnit, mutta crossaaminen jäi nyt vain yhteen puolituntiseen. Olen antanut itselleni "luvan" lopettaa kun se on vielä hauskaa. Pakottamalla ei tule kuin paha mieli ja motivaatio karkaa taas kauas. Eilinen combat painoi kropassa ja hektinen päivä tänään ilman lounasta iski hapot jalkoihin niin hyvin että jätin suosiolla toisen tunnin pois.
olin odottanut, että pettymys itseen iskee kuin tauti. Odotin koska aloitan syyllistämään itseäni luovuttamisesta ja leikin kesken jättämisestä. Mutta sitä ei tullutkaan. Tottahan se harmitti, mutta jotain olen viimeinkin oppinut tässä viime aikoina. Anna itsellesi aikaa. Kuuntele kehoasi. Älä pakota itseäsi toimimaan.
Tuo puolen tunnin crossing sai mielen iloiseksi. Ihana ohjaaja, ihania ystäviä, hyvä fiilis ja ilo siitä että lähdin. Monen asian summa. Ihan kaikkea en voi sanoa laittaneeni peliin tänään, mutta paljon enemmän kuitenkin kuin olin ajatellut.
Jossain kohtaa tuntia tuijottelin tiiviisti peiliin. Kävin itseni kanssa keskustelua siitä, että meinaanko todella heittää hanskat tiskiin, haluanko luopua saavutetusta ja ennen kaikkea huomasin ajattelevani että tyydynkö tähän? Toisaalta tämä paino on ihan ok, tämä vaatekoko on ihan passeli. eihän mulla ole sellaista tarvetta enää kutistua. Kiinteytyä kyllä, muttei välttämättä pudottaa painoa. Mutta pitkästä aikaa se kipinä alkoi heräilemään sisällä. En todellakaan halua tyytyä vähempään kuin mahdollista, en suostu antamaan periksi ja jäämään johonkin lukuun vain siksi ettei ollut tarpeeksi itsekuria viedä itseään pidemmälle. Ei, se ei vain ole vaihtoehto.
Tuijotin peiliin ja mietin, mistä lähdin ja mihin olen päässyt. Minkä hinnan olen siitä maksanut ja mitä olen valmis siihen vielä uhraamaan. Ja voin sanoa miettimättä hetkeäkään että olen valmis laittamaan peliin kaiken. Edelleenkin. Tuo peili. En todellakaan rakasta sinne katsomista, mutta kyllä se on silti aika ihana asia olla olemassa. Moneen asiaan löytyy syyllinen sieltä peilistä... Ja joskus se peilikuvakin pitää kohdata.
Tälle viikolle siis muutama jumppa jo varattuna. Liikuntasuunnitelmaa käynnistelemään. Tavoitteeksi se 4 ohjattua tuntia / viikko. Ja ehkä mä saan itseni sinne kuntosalillekin jyystämään sitä samaa ohjelmaan taas kerran... Vaikka onneksi mulla on useita ohjelmia siellä, joten vaihtaa voi heti kun tuntuu puuduttavalta.
Ensimmäisen kerran moneen viikkoon voin sanoa että kyllä tämä tästä taitaa kuitenkin käynnistyä :) ihan varmasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti