maanantai 25. maaliskuuta 2013

kevätaurinko

Uusi ihana aurinkoinen viikko edessä! olen nauttinut enemmän kuin laki sallii pidentyneestä päivästä ja lisääntyneestä auringon valosta. se on jotain, josta vain saa itselleen niin paljon virtaa! Vaikka kyllä se samalla armotta näyttää kaikki pölyt kirjahyllyn reunalla ja likaiset ikkunat... Kuitenkin kevääseen liittyy niin paljon ihania asioita, luonto heräilee hiljalleen ja lumet sulaa. Se on uuden alku.

Itselleni se on sitä ihan kirjaimellisesti. Monella eri tasolla. Tietenkin vaatetus on käynyt läpi mullistuksen ja hiljalleen alan myös näkemään peilikuvassa niitä muutoksia. Se onkin jännää, miten silmät näkee aina vain sen saman peilikuvan, vaikka paljon on muuttunut siitä mitä luulee näkevänsä. Hiljalleen tuo kevätaurinko siis kirkastaa myös näköä ja herättelee ajattelemaan ihan uudella tavalla. Ja oikeastaan voin sanoa, että koko elämä on mennyt uusiksi, tämä on siis uuden elämäni ensimmäinen kevät!

Voisin sanoa, että oma remonttiprojekti tai miksi sitä haluaakin kutsua, on kokonaisuudessaan ollut yllättävän helppoa tähän asti. Sanon yllättävän, koska olin varautunut johonkin paljon pahempaan. Toisaalta matkalla olleet mutkat ja karikot, ne ovat olleet jotain ihan muuta kuin oli odottanut ja osa sellaisia, jotka ovat todellakin päässeet yllättämään. Mutta niistä on menty yli ja juna on jatkanut matkaansa. En voi kuitenkaan sanoa, että tämä kävisi leikiten, sillä se on vain ikävä tosiasia että joka päivä on päätettävä että tänäänkin haluan jatkaa. Tai ehkäpä ei enää ihan joka päivä, jos tarkemmin ajattelen. Ennen se oli joka päiväistä, jopa useasti päivän aikana. Nykyisin huomaan tuon ajatuksen hiipivän tajuntaan harvemmin, hyvä jos kerran viikkoonkaan. Se kertoo että paljon on tapahtunut. Alkuun uudet ja vaikeatkin käyttäytymismallit ovat alkaneet istumaan osaksi arkea. Alitajunta tekee työtään koko ajan.

Itselle ehkä niitä vaikeimpia asioita on ollut sen hyväksyminen, että kropassa tapahtuu paljon vaikka se ei näy missään ja pahimmassa tapauksessa vaaka näyttää enemmän. Mutta kun vain muistaa katsella sitä kokonaisuutta, ei vain yhden viikon lukemia. Suunta on edelleen oikea ja matka etenee tasaisesti.

On myös ollut ihana saada monilta tsemppipalautetta ja kuulla kuinka itse on voinut kannustaa muita jaksamaan omaa taivallustaan ja remonttiaan. Vaikka jokainen tekeekin projektejaan ihan vain itsensä takia, niin se kummasti motivoi myös itseä jatkamaan kun kuulee motivoivansa jotakuta toista. On se vain kummallista, miten hyvä olo tarttuu kanssa ihmisiin ja leviää kulovalkean tavoin.

Mutkista, mäistä ja karikoista huolimatta voin sanoa yhden asian täydestä sydämestäni. Olen onnellinen! Nyt vasta pystyn myöntämään itselleni, etten ole ollut onnellinen viimeisten vuosien aikana. Monista syistä ja tapahtumista johtuen, mutta jostain syystä sitä vain on aina työntänyt taka-alalle sen oman hyvinvoinnin. Tajuamatta sitä, miten moneen se vaikuttaa.

Ihanan kevätauringon mukana luonto heräilee kohti uutta kesää. Tuon saman auringon mukana minä heräilen kohti uutta ja erilaista kesää, uudenlaista "minua". Paljon on muuttunut ja toisaalta olen kuitenkin se sama kuin ennenkin. Kasvanut vahvemmaksi, taipuisammaksi ja juurtunut uuteen elämään syvemmälle. Välillä saatan jopa tuntea fitnesskissan kehräävän jossain syvällä sisimmässä. Siellä se on, se heräilee hiljalleen kohti uutta kevättä :)

Näillä ajatuksilla kohti uutta viikkoa ja uutta kesää. Ihanaa sellaista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti