Kokosin eilen rohkeuteni ja menin uuden ohjaajan tunnille. Tunti oli hyvä, tietenkin. Mutta ne omat ennakkoluulot ja pelot, ne kummittelee siellä takaraivolla varmasti vielä pitkään. Olen kuitenkin iloinen että ohjaajavalikoimassa on nyt uusi ohjaaja lisää, helpottaa tuntien valintaa kummasti ;)
Tänään mulla oli omaohjaajan kanssa aika kuntosalille. Tehtiin 4 lyhyttä täsmäohjelmaa aina yhdelle lihasryhmälle. Josko nuo ohjelmat helpottaisivat sitä raudan pureskelua, kun nuo ehtii tekemään hyvin 15-20 minuutissa ennen tai jälkeen ryhmäliikunnan. Siellä ähkiessä raudan kanssa mietin jälleen, mikä siinä on niin kauhean vaikeaa mennä vain salille. Kun se on kuitenkin ihan kivaa. Jälleen on paikat kipeänä ihan uudella tavalla ja toisaalta oli hienoa itselle huomatta että aloituspainot oli suuremmat kuin viimeksi. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut.
Ylitin myös itseni tänään. Mä, joka pelkään hyppyjä monesta syystä (massaa on paljon ja nivelet ei kestä ja sitten ihan oikeasti se koordinaatio ei ole paras mahdollinen) jouduin ohjaajani pienellä painostuksella ylittämään pelkoni ja hyppimään steppilaudalle. Olin kyllä niin iloinen tuosta onnistumisesta! Ja siis lauta oli korkeimmalla tasolla, ei matalimmalla (seisot haara-asennossa, lauta jalkojen välissä ja hyppäät laudalle ja taas lattialle takaisin niin että jalat menee laudan eri puolille). Tänään on ollut syytä leveään hymyyn!
Maanantaiksi tämä ei ole suinkaan ollut huono päivä. Sen lisäksi että eilinen tripla painoi kropassa ja aamun 1,5h sessio kuntosalin puolella väsytti entisestään, tyrkkäsin itseni ihan uudelle tunnille. Ohjaaja oli onneksi tuttu, mutta tunti taas jotain ihan uutta ja ihmeellistä. Hyppyjä sielläkin, kai mun tarvii vaan alkaa tottumaan niihin ;) ja onhan kroppa jo vähän eri kuosissa kuin viime vuonna, joten uusia haasteita pitää ottaa vastaan. Mä en ole kovin tanssillinen ihminen, joten tämä uusi tunti oli mulle hivenen haastava. Oli vähän sellainen olo, että mä menen aina erisuuntaan kuin muut... Mutta huono maku siitä ei kuitenkaan jäänyt, päin vastoin menen uudelleenkin kokeilemaan.
Perjantain pilatestunti taitaa jäädä tältä erää mun ainoaksi tunniksi ko. lajia. Jostain syystä se on liian hidastempoinen mulle. Mutta ehkä mä kokeilen joogaa tms. joku kerta. Ja kunhan tämä keho vielä vähän pienenee ja tulee parempaan hallintaan, niin kokeilen jotain tanssituntiakin. Mitä tahansa paitsi zumbaa :D siitäkin riitti yksi kerta kertomaan, ettei ole mun juttu...
paljon hyvää siis alkaneeseen viikkoon! Kevättä odotellaan kovasti, kävin kaupassa ihastelemassa uusia kevättakkeja ja se tunne kun normimalliston takki olikin sopiva, eikä edes tarvinnut sitä isointa kokoa ;) Jätin takit vielä kauppaan, mutta kohta mun on pakko kyllä ostaa uusia takkejakin... Alkaa nuo teltat olemaan yhtä tyhjän kanssa kun ei ne lämmitä edes :D
Eräs viisas, viisas nainen sanoi viime perjantaina jotain, joka jäi soimaan mun korvissani. Hän kertoi, miten on viime aikoina treffaillut itseään, tutustunut taas itseensä uudelleen. Tajusin että mä aina ajattelen, kun ei ole ketään kenen kanssa mennä vaikkapa leffaan tai syömään jne. Mutta miksen ole tajunnut että voin viedä itseni ulos? Pukeutua ja pistää väriä naamaan ihan itseni takia. Pitääkö aina olla se joku toinen, jonka vuoksi näkee vaivaa itsensä eteen? Ei todellakaan pidä. Siksi ajattelin huomenna pitää taukopäivän jumpista, viedä itseni ulos syömään ja elokuviin. illalla sitten uimaan ihan seurassa.
Suosittelen kokeilemaan ja viemään itsesi treffeille :) saatat vaikka rakastua itseesi ;) Aurinkoa maaliskuiseen viikkoosi!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti