Yövuorot alkaa olemaan selätetty. 8 yötä, joista 7 valvon töissä ja yhden kotona. Nyt voi jo sanoa, että takana on 7 yötä koska tämä toiseksi viimeinen lähestyy aamua. Nämä kesäyöt on ihania valvoa, kun aurinko nousee niin aikaisin. yleensä jo puoli kahden aikaan alkaa taivaanranta vaalentumaan ja kolmelta tänne huipulle jo paistaa ensi säteet. Yö ei tunnu ollenkaan niin pahalta valvoa, kun valoa ehtii näkemään. Toista se on talvella, kun sen pienen valoisan hetken olet unessa. Ei tällaisia yöputkia talvella jaksa. Harmittelin jossain vaiheessa kun mulla on ollut niin vähän öitä. Totesin sitten että ei voi mitään, näillä mennään. Luovuin öiden teosta mielessäni ja päätin tyytyä siihen mitä saan. Sain sen mistä luovuin, sillä nyt öitä on ollut enemmän kuin koskaan.
Kun töissä on ollut rauhallista vaihteeksi, on ollut aikaa tehdä kaiken moista. Itse olen näinä öinä lukenut omia päivityksiäni blogin syövereistä. Kuinka paljon ajatuksia ja tunteita, niin hyviä kuin huonojakin, on mahtunut näihin kuukausiin. Kuinka monta ilon ja riemun kiljahdusta sisältyykään noihin menneisiin päivityksiin :) Edelleen elän pienessä huumassa parin viikon takaisista tuntemuksista. En jotenkin vieläkään kykene tajuamaan, että mä olen todella pystynyt tähän. Niin monta kertaa olen kuullut niitä sanoja, ettei tämä toimi. Ei se kuitenkaan voi onnistua. ja silti onnistuin! Matkaa on paljon vielä, mutta kyllä se on vain niin että matkaa on enemmän takana kuin edessä. Ainakin vaa'an ja mittanauhan mukaan. Tuntuu jotenkin uskomattomalta. Joo, toistan itseäni, sorry siitä :D mutta mä olen ihan äimänä :) Nuo vanhat päivitykset nostavat paljon ajatuksia pintaan, ihania ja ei-niin-ihania muistoja. Joidenkin päivitysten kohdalla pystyn helposti palaamaan takaisin tuohon tilanteeseen ja hetkeen. Ihania muistoja :)
Edelleenkin voin sanoa, että päivittäin tulee uusia ahaa-elämyksiä asioista ja jutuista, jotka ennen on olleet mahdottomia. Huomaa taipuvansa sellaiseen, mihin ei ennen ole pystynyt. Ihastelen ja ihmettelen. Ja välillä loistan kilpaa auringon kanssa silkasta riemusta :)
Vanha sanonta "saat sen mistä luovut" on pitänyt mun kohdallani paikkansa. Ennen unelmoin hoikemmasta minästä, fitnesskissasta, ihanista ystävistä ja harrastuksista. Jossain kohtaa luovuin noista unelmista koska ne eivät näyttäneet toteutuvan koskaan. ja kuinkas kävikään? Olen todella saanut sen mistä olen luopunut. Hoikemman kropan, joka kulkee kohti fitnesskissaa vaikka työtä onkin vielä edessä. Ihanan harrastuksen vai pitäisikö sanoa elämäntavan ja sisällön elämään. Ja kaiken kruununa olen saanut ihan mahtavia ystäviä elämääni! Olette ihan helmiä, jokainen! Niin vanha kuin uusikin :) Tämän prosessin alussa menetin monia ystäviä ja silloin ajattelin, että olkoot. Mä en ystäviä kaipaa jos se on kiinni siitä, kuka on ketäkin parempi. Mutta sainkin tilalle sellaisia aarteita, että henkeä salpaa! Te olette syy mun hymyyni joka ikinen päivä :) ei mene päivääkään, ettei joku teistä olisi mielessä vaikka näkemisestä olisikin jo pidempi aika.
Voin todella siis sanoa, että olen saanut sen mistä olen luopunut. Ja paljon, paljon paljon enemmän! Viimeiset 1,5 vuotta on mennyt myllerryksessä. Ensin kaikki muutot niin lyhyen ajan sisällä ja työpaikkaongelmat yms. Siitä poikineet riesat. Ja kun sillä saralla vähän rauhoittui, alkoi tämä oman elämän myllerrys. Välillä olen miettinyt, onko kyse kuitenkin ollut jostain lähenevän keski-iän kriisistä tai todella myöhässä olevasta kolmenkympin kriisistä. Vai oliko elämäntilanne vain sellainen, että jotain muutosta piti saada. Piti mennä kauas nähdäkseen lähelle ja saadakseen potkua silloiseen sisällöttömään elämään. Ja todellakin olen saanut sitä. Sisältöä ennen niin kuivaan ja tyhjään elämääni.
Saat sen mistä luovut. Kyllä sen on pakko pitää paikkansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti