Elämä on mahdollisuuksia täynnä

Päivitin eilen fb:ssä tilaani hiukan epämääräisellä päivityksellä ja oli ihana huomata kuinka blogin lukijamäärä nousi tuon päivityksen jälkeen lähes välittömästi. Ihana siksi, että ihmiset ovat löytäneet tämän sivun, täältä voi joskus saada infoa enemmän kuin esim fb:n päivityksistä :) Kaikkea kun ei viitsi siellä tilittää.

Useammassa postissa olen enemmän ja vähemmän puhunut siitä, miten unelmat joutuu vain hautaamaan milloin mistäkin syystä. Joskus ihan siksi, että aika ei ole oikea. Tai mahdollisuudet toteuttamiseen on minimaaliset. Tai elämäntilanne ei salli. Ja milloin mitäkin. Ihmisellä pitää olla unelmia, niitä joista se pitää kynsin ja hampain kiinni. Ja sitten niitä, jotka tulee ja menee, ilman sen suurempaa haloota.

Vuonna 2003 Forssassa, esikuvaksi jäänyt, combat-ohjaaja Tarmo heitti ilmaan erään tunnin jälkeen ehdotuksen jonka silloin tyrmäsin välittömästi. Jotain jäi kuitenkin itämään tuonne syvälle mielen perälle. Tarmo oli esimerkki siitä, mitä voi olla hyvä ohjaaja joka huomioi jokaisen tunnille tulijan. Vasta 9 vuotta myöhemmin näin ja koin sen, että muitakin hänen laisiaan on olemassa. Esikuva on saanut seuraajan, yhtä loistavan ellei jopa paremman! 

Tuo Tarmon ilmaan heittämä ehdotus on itänyt hiljaa mielen perällä nämä vuodet. Välillä se on ollut enemmän mielessä, välillä se on taas hautautunut kaiken muun alle. Yleensä olen vaientanut tuon ajatuksen "enhän mä voi" - lauseella. Viime kuukausina tuo ajatus on kuitenkin noussut mieleen useammin ja vahvemmin. Välillä olen jopa ottanut selvää mahdollisuuksista ja sitten taas haudannut ajatuksen. Kuitenkaan en voi enää paeta lauseen "enhän mä voi" - taakse, sillä oikeasti nyt mä voin. Sen tajusin vasta jokin aika sitten. 

Tarmo. Tuo taistelija joka lähti liian aikaisin. Joskus toivoisin että voisin kysyä neuvoa tuolta esikuvalta jolla oli aina aikaa. Ja joka aikanaan sytytti liikunnan kipinän meikäläiseen, vaikka se pääsikin sammumaan välillä. Olen iloinen kuitenkin siitä, että hän tuli heittäneeksi ideoita ilmaan ja joistakin saatoin saada kopinkin ;)

Viime päivinä oon miettinyt paljon asioita ja tulevaisuutta. Ja tehnyt ison ratkaisun heittää verkot veteen. Niinpä eilen laitoin sähköposteja ympäri pitäjää ja jään odottamaan vastauksia. Jos suunnitelmat lähtevät pyörimään eteenpäin, niin jonakin päivänä ammatti taitaa vaihtua ;) Huih... Ei sitä vielä pysty ajattelemaan niin pitkälle. 

Tämän unelman kanssa ei ole kiire. Olen nyt kaivanut sen esille hautaamisen sijaan. Toivottavasti toteutuskelpoisen unelman. Ja jään odottamaan, miten sen kanssa käy :)

Elämä on mahdollisuuksia täynnä!

P.S. Tämä posti ei nyt valota tuota eilistä fb-statuspäivitystä kauhean paljon enempää, mutta vielä ei voi kertoa kauheasti... Ei ennen kuin tietää, miten asioiden käy :)