Kuukausi on vaihtunut ja yksi viikko jälleen takana. Viikkoon on mahtunut paljon tapahtumia, härdelliä, yms. Mutta ennen kaikkea viikkoon on mahtunut paljon ajatuksia. Moni asia alkaa ajatuksen tasolta ja vaatii monta mietintää ennen kuin se muuttuu teoiksi. Tekeminenkään ei vielä takaa menestystä ja onnistumista, vaan tarvitaan paljon tekoja, toistoja, itsensä tsemppaamista, lannistumista ja uudelleen yrittämistä. Siinäpä on oikeastaan viikko tiivistetysti.
Tämä viikko on ollut enemmän himmailua kuin koskaan aikaisemmin. Vain kolmena päivänä tuplatunnit, muina päivinä lepoa. Lisäksi kerran pääsin kokeilemaan säkin iskemistä, mihin on ollut hirveä himo ja se on tullut jo uniinkin. Säkki oli kiva kaveri ainakin yhden kerran perusteella, mutta oppimista ja ohjausta se tarvitsee. Yksinään ei pidä lähteä iskemään ilman oikeanlaista tekniikkaa, sattuu vaan haavereita.
Mutta jo sillä yhdellä nyrkkeilykerralla oli selkeästi vaikutusta. Tänään combatissa huomasin että iskuissa oli erilainen voima, potkut nousi kivasti, tuki jalka aukesi ihan eri tavalla, tasapaino on parantunut ja mikä parasta, keskikroppa oli kaikessa mukana ihan eri tavalla kuin ennen. Ihan huippua!! Siitä riemastuneena tänäänkin hypin kaikki saksi - yms. hypyt ja kokeilin pari kertaa myös uuden ohjelman polvihypyt (vai miksi ihmeeksi niitä sitten kutsutaankaan...). Joo-o, ei nouse meikäläisen jalka, mutta irtos ne sentään lattiasta :D
Pikku hiljaa, pikku hiljaa ;)
Ravintovalmennuksen tapaaminen oli myös tänään. Paljon uutta ja paljon kertausta. Hyvä ja tiivis setti jälleen. Mä suren jo valmiiksi, että tämä valmennus loppuu, vaikka onhan sitä vielä jonkin verran jäljellä. Sitä toivoo paljon tuloksia eikä aina muista kuinka iso työ niihin tuloksiin vaaditaan.
Viime viikon syömiset on olleet vähän hukassa. Erityistä syytä sille ei ole ollut, mutta välillä kalorit jää alle tuhanteen ja välillä sitten päästään hyvin kahden tuhannen pintaan. Siis liian isolla vaihteluvälillä mennään taas. Osittain syynä on pitkä lääkekuuri, joka aiheuttaa pahoinvointia. Se onneksi tasaantuu kyllä... On vieläkin tuoreessa muistissa viime vuodelta. Mutta se vaikuttaa ruoan maistumiseen ja samalla myös ruokahaluun. Ja samalla jättää niitä liian vajaita päiviä jälkeensä.
Leipä, tuo ihana keksintö joka vie kielen mennessään ihan liian usein... siitä on tullut melkein aterian korvike. Niinpä nyt sitten laitetaan leivän syönti jäihin tai ainakin rajoitetaan sitä rutkasti. Saas nähdä kuinka meikäläisen käy :D Toivotaan että tuloksena on haluttu muutos kohti kunnon aterioita joka päivä.
Uutta viikkoa kohti siis mennään. Haasteita on tuleva viikko täynnä, sen tiedän jo valmiiksi. Mutta yksi kerrallaan ne voitetaan ja valloitetaan maailmaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti