Himmailua

Ihanaa kun kesä on saapunut, mutta enpä muistanut miten kuuma voi olla kun ulkona on +24 ja sisällä pari kymmentä hikoilijaa. Vaikka tuulettimet yms. helpotushärpäkkeet oli päällä, niin en ole ikinä "vuotanut" hikeä siinä määrin kuin tänään combatissa. Huhhei! Toisaalta edellisestä helletreenauksesta on aikaa kymmenisen vuotta, joten kyllähän aika kultaa ne muistot...

Liikunnassa on ollut hiljaiseloa, mutta mistään tauosta ei ole kyse. Aika ei vain ole riittänyt ja on pitänyt opetella siihen, että arkea on kahdenlaista. Sitä johon kuuluu liikunta ja sitä, johon se ei kertakaikkiaan vain mahdu. Yövuorot aiheuttaa mulla sen aikataulupulman ettei ehdi tekemään mitään muuta. Tai voisin mä mennä yövuoron perään suoraan pumppiin / combattiin, mutta tiedän että rytmihäiriöt pukkaa päälle ja kroppa ei kestä. 

Tänään combattiin meno oli vaakalaudalla pitkään. Ensi viikolla on edessä uuden nurmikon teko joten tänään shoppailin "muutaman" sata litraa multaa, kalkkia, siemeniä yms. tarvikkeita. Kun nainen menee yksin multakauppaan, se päättää olla taloudellinen ja ostaa tietenkin isoimpia yksiköitä koska ne tulee halvimmaksi. Jep jep. Eipä käynyt mielessä siinä kohtaa että ne pitää ensin nostaa lavakärryyn, kärrystä autoon ja autosta kantaa vielä kotiin. 

Ekaa kalkkisäkkiä nostaessa en tajunnut kuinka paljon se painaa (vaikka siinä kyllä luki...). Joten kepeästi yhdellä kädellä puoli huolimattomasti kiinni säkin kulmasta ja *ruts*. Säkki tippui siihen ja hetken ehdin tuijottamaan kättä. Sormet ei osoittanut ollenkaan sinne, mihin piti... Ranne luksaatio. Eipä siinä ihminen järkevästi mieti, kämmenestä kunnon ote ja veto. Oliko fiksua, en tiedä mutta paikallaan se taas on. Ja pirun kipeä. Siinä sitten toiskätisenä nostelin niitä multasäkkejä ja muita ja koitin saada kärrynkin jotenkin kassalle asti. Kyllä mä reissusta selvisin, mutta olipahan taas fiksua lähteä yksin.

Näin kotipihaan ajaessa pari naapurin miestä, jotka odotteli matsin alkua ja ensin aattelin tarjota ukoille kylmät juotavat jos kantavat tavarat takapihalle. Mutta joku piru iski meikäläiseen, ehkä näyttämisen halu tjtn. koska päätin että mähän en apua tarvii ja näytän teille mistä kana pissii :D Ja kyllä ne säkit päätyi takapihalle suunnitellusti.

Mutta combattiin meno näytti kyllä aika turhalta tuon käden kanssa. Päädyin kyllä lopulta takariviin himmailemaan, koska muuhun en olisi pystynyt. Jokainen isku, vaikkakin ilmaan, täräytti kivat kipinät ja punnertamista koitin ensin käsi nyrkissä (siis rystysillä, ranne pysyy suorana) mutta ei siitä tullut mitään. Vuorikiipeilijää tais mennä 15 sekuntia ja sitten oli pakko luovuttaa. Hitsit että harmittaa, mutta ei vain voi mitään. Harmitti myös että oli pakko jättää cx välistä, mutta siinä on niin paljon käsien varassa tekemistä niin se olisi kyllä ollut ihan yhtä tyhjän kanssa. Kun ei voi edes tuubista pitää kiinni. Toivottavasti tästä ei nyt mennä takapakkia ja tule liikuntataukoa pakotetusti.

Jouduin himmailemaan myös hypyissä. Alkuun hypyt kulki, mutta jossain kohtaa tuli sellainen olo että yksikin hyppy vielä niin taju lähtee. Niinpä tänään oli vain pakko antaa periksi ja kyykätä. Se siitä päätöksestä että mähän en enää kyykkää ja käytä kevennettyjä versioita...

Ajatukset suuntaan kohti uutta viikkoa, ehkä pitäis käydä kuvauttamassa tuo käsi ettei siellä ole mitään irtopaloja tms. mutta kun ei ehdi :D Huomenna on tiedossa koulutusta ja hektistä menoa vapaapäivän kunniaksi ja sitten työt taas kutsuu. Toivotaan ettei aamulla ole ihan tukiksi turvonnut, silloin on pakko lähteä näytille sen kanssa.

Keskiviikkona on edessä inbody, kauhunsekaisin tuntein sitä odotan. Kyllähän mä lukemat tiedän kutakuinkin, mutta silti... Samalla myös ravintovalmennuksen tapaaminen, josta en itseasiassa ole ihan varma, että onko se viimeinen jo. Kohta se kuitenkin loppuu, halusin tai en.

Onneksi ulkona on lämmin, nyt taidan ottaa iltajumpaksi kalkin levityksen ja toivoa sitä sadetta yöksi ;)