Treeni Tiistai. Siis aivan ihana päivä :) mä olen vieläkin pienessä endorfiini-onnellisuus-kännissä :) Ensin aattelin, että en tänään päivittele tänne mitään, mutta pakkohan mun on johonkin hehkuttaa onnellisuuttani :D
Aamu alkoi Taistelulla. Siis BodyCombatilla. Viime sunnuntaina combatissa kai tein jotain eri tavalla kuin ennen tai sitten liikkeet on vähän jo kehittyneet, koska sain yläselän kipeäksi. Hyvällä tavalla siis. Eilinen pyörälenkki vetreytti sopivasti ja tänään taas ahertamaan. Iskuja ja potkuja. Voi että kun oli vain 45 ohjelma, eikä täyttä tuntia. Mä niin rakastan tuota tuntia, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Mä voisin elää vain pelkän combatin voimalla :)
combatin perään oli ravintovalmennus ja siitä syystä cx jäi välistä. Normaalisti ne kulkee melkein käsikädessä, siis cx ja joku muu liikuntatunti. Ravintovalmennuksessa olin iloinen. Ja onnellinen. Paino on viimein kääntynyt laskuun ja saan hetken hengittää. Tämä onnistuu kuitenkin, pienin askelin kohti päämäärää. Palkinto on kirkkaana mielessä. Mittanauha kertoi mukavia uutisia, mutta kaivan mitat kuukausipäivityksen yhteyteen, nyt en lähde niitä autosta hakemaan.
Olin niin onnellinen kun ajelin salilta kotiin, että haukkasin välipalan ja käytin koirat ulkona, pakkasin puhtaat treenikamat kassiin ja suuntasin takaisin salille. Tuntui että jotain jäi puuttumaan kun cx:ssä ei ollut, joten kävin tekemässä yläkroppatreenin ja vatsoja kahvakuulalla. Nyt on selkä niitattu kunnolla, mutta voitko uskoa mikä onnellinen tunne on, kun tunnet pitkät selkälihakset! Siis ihan mieletön fiilis, siitä ei pääse mihinkään! Ja tämä on sitä positiivista kipua, jota olen hakenut useita viikkoja tuloksetta. Kunnes pari viikkoa sitten tehomuokkauksessa sain paikat kipeäksi ja sen jälkeen on tuntuma lihaksiin ollut toisen lainen.
Mä olen alkanut viimeikin katsomaan peiliin kun teen jotain. Combatissa en uskalla paljon vielä katsella, mutta saatan joskus vähän jopa vilkaista peiliä päin. Enkä säikähdä enää sitä ihmistä joka sieltä katsoo takaisin. Älä ymmärrä mua väärin, itserakasta musta ei saa tekemälläkään. Mutta olen hiljalleen alkanut tuijottamaan peiliin kunnolla, kuten esim tänään kun tein käsipainoilla erilaisia vipunostoja joka suuntaan. Ja olin aika iloinen siitä peilikuvasta. Paljon tarvitsee toki vieläkin tapahtua, matka on edelleen pitkä ja pelastusrengas turhan iso. Mutta pientä ylpeyttä tunnen itsestäni ja siitä mihin suuntaan kroppa on menossa. Olen siitä onnellinen!
Tuosta onnesta olin vissiin aika sekaisin, koska vapaaehtoisesti päätin vielä treenin lopuksi (lihakset tärisi ihan mukavasti jo siinä kohtaa) harjoitella lankkuja ja sivulankkuja. Viime sunnuntain cx:ssä ekan kerran pystyin pitämään oikean lankun yhdessä kappaleessa kaikki kolme kierrosta ja tunsin siitä hienoista voitonriemua. Sitähän ei siis sovi jättää siihen, joten harjoittelemaan vaan lisää. Niinpä sitten lankkuja useammassa erässä 30s kerrallaan. Sivulankkujen kohdalla aloitin kevennetystä versiosta, koska muutahan mä en ole osannut. Siinä kun sitten vaihdoin kyljeltä toiselle kolmatta tai neljättä kertaa, jostain sain päähänpiston kokeilla rankempaa versiota jalat suorana. Härregyyd kun se teki hyvää!! Ja se tunne, kun tajusin peilistä katsoen että hitto se asento on ihan mielettömän hyvä :D Siis vasta-alkajalle ainakin!
Se mikä on ollut mielenkiintoista huomata tuolla salin puolella, niin jotain on meikäläinenkin oppinut. Mulla on hyvät saliohjelmat ja saan tärinän aikaiseksi niillä loistavasti ja hiki valuu todella vuolaana. Mutta joskus huomaan että haluan tehdä enemmän käsiä tai enemmän jalkoja tai mitä milloinkin. Nyt on huomannut sen, että enää ei tarvitse kävellä katsomaan ohjelmasta mallia, vaan löytää vaihtoehtoja ilman ohjekirjaa. Osa liikkeistä tulee selkeästi pumpin puolelta, mutta oon ladannut sitten isompia painoja jotta lyhyemmät sarjat on riittänyt. Hyvin on siis ohjattu laitteiden käyttöön ja annettu vaihtoehtoja :) Iloitsin joissakin liikkeissä myös siitä, että pari kk sitten laitetut painot sai tuplata tai ainakin reilusti lisätä (hauiskäännössä sain triplata painot Whooo whoooop !!! ).
Mä olen niin onnellinen näistä pienistä onnenmurusista tänään :) Siitä että lihakset alkaa löytymään, siitä että peilikuva ei ole ihan niin paha mitä on kuvitellut, siitä että kehityksen huomaa jo itsekin, siitä että liikkeet löytyy paremmin ja ihan kaikkeen ei tarvitse kysellä neuvoja. Ja ennen kaikkea siitä, että mulla on ihan mahtavia ihmisiä tyrkkimässä eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti