Miten musta tuntuu että aina on maanantai? Tämä vuosi on hujahtanut jonnekin ihan hirveää vauhtia, kun maanantaipäivillä on ollut erilainen merkitys. Jotenkin se vain aina on siinä. se maanantai. Ei niissä mitään pahaa ole, päin vastoin. Mutta aika juoksee ihan eritavalla kun jotain selkeästi odottaa :)
Viime päivät on menneet vähemmällä liikunnalla. Koko viikonloppu on ollut yhtä juhlaa ja vähän työntekoakin. olo alkaa viimein korjaantumaan lauantain jäljiltä, mutta vieläkin tuntuu siltä että kroppa on turvoksissa kaikesta syömisestä (ja siitä juomisestakin...). ei vanhan pitäisi enää ;)
Toisaalta viikonloppuna oli ilo huomata, että syömisissä on tapahtunut radikaali muutos. Vielä viime kesänä grilli-illassa saattoi kivutta vetäistä 4-5 makkaraa ja kaikki muut sälät päälle. Nyt yksi makkara ja kaikkea muuta kohtuudella ja olo on silti niin kuin olisi syönyt hevosen. Vaa'alla ei tänäaamuna suurta pudotusta ollut näkyvissä, mutta ei nousuakaan. Siis mahtavaa! mä olen oikeasti oppinut jotain!
Vaikka kuntoilu salin ja ohjatun liikunnan puolella on ollut heikkoa viime päivinä, on sitä ollut senkin edestä omalla pihalla. Ja siis selvennykseksi, mun piha on pienen pieni rivarin pläntti, eli lääniä ei todellakaan ole paljon mitään. Silti siinä on riittänyt hommaa! Ensi viikolla tehdään uusi nurmikko ja jotenkin mä innostuin lauantain auringonpaisteessa taistelemaan voikukkia vastaan. Piha on lähes kokonaan käännetty lapion ja naisvoiman avulla, sen kyllä on selässään tuntenut. Kädet on ihan hapoilla vieläkin, kun tänään urakkaa jatkoin. Toisaalta se on ollut terapeuttista, olla kyynärpäitä myöten mullan alla :)
Tämä asunto on alun alkaen ollut väliaikainen ratkaisu. Vuoden sisällä kolme eri osoitetta oli liian paljon. Siksi otin tämän hengitystauoksi ja päätin jäädä rauhassa katselemaan, mistä se omakoti oikeasti löytyy. Ja nyt se on löytynyt! En vain ole ihan varma, onko pankintäti mun kanssa samaa mieltä :D Toivotaan ja pidetään peukkuja. Se on kyllä sellainen unelmakoti, että se menee nopeasti kaupaksi, joten toivon onnen olevan myötä myös siinä suhteessa, että aikataulut menisi nappiin :) Toisaalta, vaikka tuo olisi se unelmien koti, niin jos se nyt jollekin toiselle menee, niin uusia tulee koko ajan myyntiin. Kyllä se oma jostain vielä löytyy :)
Tänään peruin illan kaikki tunnit, koska pihahommat kutsui tekijäänsä. Kuitenkin kuuden jälkeen tajusin että ehdin seitsemältä alkavalle tunnille. Se oli oikea äkkilähtö, mutta kannatti! Tunnin crossailu saa kädet jälleen huutamaan ja jalat oli aivan hapoilla. Mutta se tunne, mieletöntä!
Nyt siis nokka kohti uutta viikkoa ja syömisten kanssa takaisin ruotuun. Myönnän, söin tänään pitsaa ja jäätelön, mutta siinäpä ne päivän syömiset melkein onkin olleet. Ei hyvä, mutta onpa ainakin mistä parantaa ja toisaalta hyvä merkki on se että itse tajuaa missä mennään. Ja missä pitäisi niitä muutoksia tehdä!
Myönnän että hivenen pelottaa tuleva kesä ja viikot kun ravintovalmennus loppuu. Onneksi siihen pääsee aina takaisin jos tuntuu että homma pissii alleen. Mutta monta kummitusta on jo valmiiksi mielessä. Eniten se syömättömyys, ettei siihen vahingossa vain palaa. Että muistaa jatkaa annetuilla ohjeilla ja syödä tarpeeksi... Vielä on hetki aikaa mennä ohjaajan turvallisessa opastuksessa, mutta sitten on kokeiltava itse ja pärjättävä. apuva.
Tulevalla viikolla liikunta on valmiiksi suunniteltu aika minimiin. Öitä on tiedossa ja silloin ei muuta elämää olekaan. Mä kun en kykene yövuoron perään tunnin ohjattuun liikuntaan aamusta ja illalla aikaa on vähän, mitä kotona ehtii hereillä olemaan. Mutta näillä mennään, kohti uutta ihanaa keväistä viikkoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti