Nyt tuli siis kahta eri makua proteiinipirtelöä ja yksi palautusjuomajauhe, lisäksi otin kokeeksi noita fitnessnuudeleita, niistä kun oon kuullut paljon suuntaan jos toiseen.
Nuudelit on koekäytetty. Ei mikään erityinen makunautinto, mutta hyvin maustettuna ne meni kyllä ja vatsa täyttyi hyvin. Ihan kuin olisi paremminkin syönyt :D Vähän ehkä kumisia ovat, mutta elämä on... Enhän mä aluksi tykännyt Reco2 maustakaan, mutta nyt se uppoaa kuin suurempikin herkku.
En tiedä, ootko törmännyt tähän blogiin mutta suosittelen lukemaan. Suoraa tekstiä ja paljon asiaa. Mä allekirjoitan kyllä nuo painonhallinnan sudenkuopat omalla kohdallani. Ihan itsehän olen itseni tähän tilaan saattanut, turha sitä on itkeä ja syödä lisää. Tai syyttää isoja luita, vuorotyötä, yksinäisyyttä tai milloin mitäkin. Syitähän me jokainen osataan keksiä, minä ainakin olen loistava tekosyiden keksijä. Niitä löytyy kyllä joka lähtöön.
Uusi kuukausi on vaihtunut ja liikuntakin taas maistuu. Tämä painon junnaaminen ottaa päähän, se todella ottaa päähän ja rankasti. Pääsin alle ensimmäisen tavoitteen hienosti ja siihen se sitten tyssäsi. Mä olen koittanut syödä enemmän, syödä vähemmän, lisätä proteiineja ja vähentää hiilareita. Liikkua ja olla liikkumatta. Käyttää valmistavaa / palauttavaa ateriointia ja ollut ilman. Eikä mitään. Ei helvata yhtään mitään!
Mä tiedän, että stressi voi myös aiheuttaa sen, että paino junnaa. Ja kyllä, mä stressaan todella sitä, että homma jää tähän. Siis elämäntavat ei muutu takaisin vanhaan, sitä en tarkoita. Mutta se että paino jämähtää näihin lukemiin. Sitä stressaan oikeasti.
Tänään on liikuttu taas takalisto verillä. Eilisen pyöräilyn jälkeen oli mielenkiintoista istua satulaan tänään. Kyllä tunsi, että on uusia lihaksia ärsytetty. Mutta sisulla ja hammasta purren pidin kiinni lupauksestani mennä aamutunneille pyörällä. Vähän meinasi hyytyä kotimatkalla... Kroppa on nyt niin kipeä ettei ollut mitään toivoa mennä iltatunnille vaikka mieli tekikin. Joten sallin itselleni vapaan illan.
Tänään on v-käyrä ollut jostain syystä todella herkässä. Pienikin rivien välistä luettu poikkipuolinen äänenpaino on saanut mut niin pahalle tuulelle, että oksat pois. Mielenkiintoista. Enkä voi syyttää edes "niitä päiviä". Ehkä tämä tasoittuu. Ei pitäisi avata naamakirjoja ja muita foorumeita tällaisina päivinä. Varsinkaan, jos hyvää tarkoittaviin viesteihin tulee ei ehkä ihan toivottuja vastauksia. No viesti on tullut perille ja asia ymmärretty. Jälleen on aika opetella sulkemaan suunsa (tai näppäimistönsä) ennen kuin sammakot juoksee...
Huomenna olisi ensimmäinen potkunyrkkeilyn esittelytunti, se on rantautumassa meidän salille ainakin jonkin laisella konseptilla. Oon ilmottautunut, tunti on ollut täynnä jo pitkään ja silti mä mietin että onko se mun paikka.
Se mörkö omasta itsestä ja riittämättömyydestä kummittelee sitkeästi. Mieli tekee kovasti, mutta silti. Entä jos siellä ei pärjääkään ja viekin joltain toiselta paikan joka pärjäisi siellä. Joo, tiedän ettei tarttis miettiä nyt muita. Mutta kyllä sitä silti vaan miettii. En tiedä. Tämä on vain niitä päiviä, että tekisi mieli avautua oikein kunnolla mutta kun tietää että avautuminen menisi myös perille oikeaan osoitteeseen eikä halua aiheuttaa mielipahaa, joten on parempi vain olla hiljaa.
Simmoista. Että jos tämä olisi helppoa, tämä olisi tehty jo. Ja joka sanoo tämän olevan helppoa, niin teepä itse ja tule vuoden päästä kertomaan kuinka helppoa se oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti