Voi veljet, olis taas niin miljoona juttua joista haluais kirjoittaa mutta ei tiedä mistä aloittaa :) kaikkea ei saa yhteen postiin mitenkään päin, eikä sinä ole mitään järkeäkään. Ajatuksissa muodostuu hiljalleen "mistä muutos alkaa osa 2" mutta sen aika ei ole ihan vielä ;)
Kävin eilen aamusalilla tekemässä jalkatreenin ja voi että sitä tunnetta salin jälkeen! Ihana fiilis ja jalatkin tärisi kivasti! taidan mennä huomenna jälleen :) Oli myös niin ihana nähdä ihmisiä kun on monta päivää katsellut vain telkkaria ja neljää seinää...
Ensimmäinen viikko sairaslomalla käden kanssa alkaa olemaan lusittu. Käsi alkaa toimimaan päivä päivältä paremmin ja välillä joudun jo muistuttelemaan ettei saanut nostaa tai kantaa mitään. Toisaalta kaikki käden käännöt tuntuu ja jänne kiristyy ei- niin- kivasti ja se muistuttaa olemassa olostaan. Tämä kirjoittelukin alkaa harjoittelun myötä sujumaan jo kahdella kädellä jos vasenta kättä ei siirrä yhtään. Jopa muutaman kirjaimen pystyy painamaan vasemman käden sormilla :) Hiljaa hyvä tulee, vastahan tässä on viikko menty :)
Nyt kun on ollut kotona on ollut aikaa ajatella asioita. Ensimmäinen shokki leikkauksen jälkeen tuli vaa'alla, kun paino nousi lähs 3kg. Tiedän että se oli turvotusta mutta kyllä se otti päähän katsella sitä lukemaa. Pari päivää meni kohmeessa, ei jaksanut keskittyä yhtään eikä miettiä mitään. Nyt kutenkin on taas päästy pieneen vauhtiin ja vähän jo tulee katsottua että A) syö riittävästi ja B) syö oikein.
Myös ajatukset on vieneet vuoden takaisiin fiiliksiin. Varmasti iso syy siihen on tv:stä tuleva suurin pudottaja. sehän se herätteli mun ajatuksia viime kesänä siihen, että jotain voisi tehdä. ja nyt sitä ohjelmaa katsoo jotenkin toisesta näkökulmasta.
Monesti se ajatus lopulta kiertyy siihen yhteen ja samaan kysymykseen: miksi laiminlöin itseäni niin monta vuotta. Mutta vastaus siihen tulee (ehkäpä) sitten siinä seuraavassa postissa jossa palataan muutoksen alkutaipaleelle ja siihen, mistä se muutos lähtee.
Niin. Sekalaista ajatuksen juoksua siis täällä. Paino on pudonnut leikkauksen nostattamista lukemista lähes leikkausaamun lukemaan ja toivon että se seuraava etappi menisi äkkiä rikki. Välillä tuntuu että junnataan samassa koko ajan, vaikka kuitenkin prosessi etenee ja jotain tapahtuu vaikkei itse sitä näekään :)
Tässä siis vähän kuulumisia ensimmäiseltä viikolta kotona. Lippu korkealla siitäkin huolimatta ettei aina siltä tunnu. Sekin on vain elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti