Se tunne, kun olet odottamalla odottanut jotain tulevaksi ja se päivä viimein koittaa, että tuo odotus palkitaan! Se tunne, kun olet sadatellut itseksesi kun et pääse mukaan ryhmäliikuntaan ja sitten viimeinkin ovi aukeaa ja tunti kutsuu. Tänään on sen tunteen päivä!
Endorfiinikännit on jälleen täällä. Ja pakko sanoa että ne maistuu erittäin hyvälle! Viisi viikkoa ja kaksi päivää, niin paljon on ehtinyt kulumaan edellisestä combat-tunnista ja viimeinkin tänään uskaltauduin takariviin mukaan.
Oli ihana huomata, ettei kunto ole ihan nollassa vaikka taukoa on ollut. Jonkin verran oli pakko vielä himmailla iskuissa, koska käsi ei suoristu kokonaan. Mutta yksikään isku ei sattunut ja rannekin kääntyy kivasti. Voin viimeinkin siis ottaa combatin mukaan viikko-ohjelmaan ja nauttia taistelusta itseäni vastaan! Sanat eivät riitä kertomaan tätä iloa!
Ainoa josta jouduin selkeästi luopumaan, oli punnerrukset mutta mä päätin lankuttaa sen aikaa kun muut punnertaa. Ja olin suorastaan ylpeä, koska pysyin oikeassa lankussa (siis ei polvet maassa) koko punnerrusten ajan. kerran jouduin korjaamaan asennon mutta muutoin mentiin niin kuin muutkin. Ihanaa!
Iloitsin keväällä siitä, kun hyppypotku onnistui ihan yhtäkkiä. Tänäänkin se vielä toimi, oli ihana huomata ettei jalat huutaneet hoosiannaa missään kohtaa. Mutta uusin suosikkini on nykyisen ohjelman matrix-potku! Ihanaa polttelua reisissä ja positiivista kipua! Suoranaista herkkua! Mä olen kuullut siitä paljon ja jollain tapaa vähän pelkäsin ja jännitin, kuinka kömpelön käy... Ja ihmeiden aika ei ole ohi, sillä ne sujui molemmin puolin suorastaan mallikkaasti! yksi horjahdus, muutoin mentiin mallin perässä. Ihanaa ihanaa ihanaa!
Ja tämän endorfiinimaistiaisen vuoksi päätin mennä uusimaan saman tunnin jo tänään illalla. Jep, hulluahan se on, mutta on taottava kun rauta on kuuma ;)
Mä olin ihan varma että eiliset painolukemat oli virheellisiä, mutta yllätyksekseni aamulla vaaka näytti sitä samaa kuin eilenkin. Eli suunta on oikea ja taas ollaan raiteilla. Paljon hyvää yhteen päivään :) Eikä tämä päivä ole edes vielä kovin pitkällä ;)
kaiken kaikkiaan olin ihan varma että tämä tauko vie lihakset ja joudun palaamaan paljon taakse päin. Yllätys oli suuri kun niin ei olekaan päässyt käymään. Eli jotain olen kuitenkin osannut tehdä oikein, eikä ne jalkatreenitkään ole ihan hukkaan siis menneet. Tästä on hyvä jatkaa, vaikkakin vielä mennään käsi paketissa.
Viikon päästä pitäisi saada paketti pois ja siitä hiljalleen lupa aloittaa punnerruksetkin ja pienillä käsipainoilla käsien jumppaaminen. Pitkä tie edessä, mutta se mennään askel kerrallaan :)
Aurinkoista päivää sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti