Tänään on jälleen voittaja fiilis! Sain itseni ylös kuuden jälkeen, olin päättänyt että aamutunti kutsuu. Meikäläisen suihkussa käyminen käden sitomisen kera ottaa hivenen tavallista enemmän aikaa, joten siksi kello oli soimassa hyvissä ajoin. Etten saisi siitä tekosyytä jättää tuntia välistä.
Mutta voi veljet, miten hyvältä voi combat tuntua tiistaiaamuna ihan parhaimman ohjaajan johdolla! Sitä huomasi jälleen, että vaikka jossain kohtaa oli pakko himmailla niin toisaalla laittoi peliin sen 110%.
on ollut järkyttävää ja kuitenkin niin mielettömän ihanaa huomata ettei lihakset ole kadonneet tässä tauon aikana ihan kokonaan. Vielä toukokuussa ajoittain lankku vaihtui kevyempään versioon polvet maassa. Nyt siinä en saa enää mitään tuntumaa mihinkään ja normi lankku tuntuu mahtavalta. Vaikka ei se lankku kestä kasassa vielä 4 minuuttia, niin jokainen sekunti enemmän kuin viime kerralla on plussaa. Ilmeisesti myös lihasten saama lepo on tullut tarpeeseen... Se tunne, kun joka paikkaan vähän koskee ja kirvelee! Tätä tunnetta on ollut niin ikävä!
Meidän salilla ei ole ketään ohjaajaa, jonka tunnille ei menisi. Mutta ohjaajalla on mieletön rooli, siitä ei pääse mihinkään! on ohjaajia, joiden combatista tulen tunnin jälkeen pois lähes täyden vesipullon kanssa ja kevyt puna poskilla. Ja sitten on ohjaajia, joiden tunnilla litra vettä ei riitä ja hikoilee kuin syöttöporsas. Se on taitolaji, että saa salillisen ihmisiä antamaan kaikkensa ja vähän vielä lisää. Onneksi on Helmiä hyvien ohjaajien joukossa!
Ja jälleen on pakko sanoa, että kyllä se päivä vaan lähtee ihan eri tavalla käyntiin, kun aamusta heti saa itsensä liikkeelle liikunnan pariin. Kello ei ole vielä mitään ja oon ehtinyt tekemään jo vaikka mitä!
Tänään olen kyllä jälleen niin iloinen tuosta ihanasta keitaasta, sen mahtavista ohjaajista ja ihanasta hymyilevästä jumppaporukasta! siihen sakkiin on etuoikeus kuulua enkä luopuisi siitä kuin pakon edestä :)
Vaikka välillä tämä matka on tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta, olen onnellinen etten ole antanut periksi. Monta kertaa se on käynyt mielessä, mutta koskaan se ei ole ollut vaihtoehto. Ja miksi se olisikaan, kun tsemppareina on joukko ihania ihmisiä!
Mulla on niiiin ikävä tollasia tunteja! Mulla ei tällä hetkellä ole siihen mahdollisuutta ja kotona jumpatessa ei vaan saa sitä fiilistä. Mut saa sen kolotuksen :)
VastaaPoistaMä huomasin tämän viiden viikon aikana, jonka kotona olin kättä potien, että mä tarviin sitä ryhmää ja ryhmän imua. kotona saan lihakset kipeäksi mutta on niin helppo tehdä vähän sinne päin ja mennä sieltä missä aita on matalin. ja mähän menen helpoimman kautta jos kotona teen ;) ryhmän mukana tulee laitettua peliin vielä vähän enemmän.
Poista